Uusivuosi ja kuulumisia

2015 oli kyllä yks elämäni oudoimmista ja mahtavimmista vuosista ikinä. Tuli nähtyä paikkoja en tienny on olemassa, tein asioita joita en koskaan ajatellut tekeväni ja tapasin ihmisiä joiden en koskaa uskonut vaikuttavan mun elämään näin paljon. Viimevuosi oli jännittävä, pelotava ja ihan mieletön.
//  Year 2015 was crazy. I did things i never thought i would do, saw places i didnt know excisted and met people i had no idea could affect my life this much. So yea, last year was very exciting. 

Uuttavuotta ei juhlittu sen kummemmin. Ei sulatettu tinaa tai ammuttu raketteja. Sen sijaan suunattiin Downtowniin ja IMAX teatteriin kattomaan uusin Star Wars. Oli kyllä ihan mielettömän siistiä ja ihan mukava vaihdon vuodelle. Leffan jälkeen yritettiin katella ilotulituksia parvekkeella mutta oli niin kylmä että päädyttiin kattomaan leffoja loppuyö.
// We didnt really celebrate New Years. We went downtown to see the new Star Wars in an IMAX-theatre, which was really cool. Afterwards me and Nora just tried to see fireworks on the balcony but it was too cold so we just ended up watchin movies all night.

ANYWAY. Kuulumisia. Täällä kaikki rullaa ennallaan. Turnaukset (ja college station) on takanapäin ja aluepelit aka kausi alkaa huomenna. . Turnauksista yritän väsätä postausta kuten myös koko futishommasta ja joukkueesta yms. Koulu on mitä on, aika paljon jääny jälkeen kun futiksen takia tosiaan on oltu poissa tunneilta. Tää viikko on sitte menny kaikkien esseiden yms parissa. 
Tiistaina koulun jälkeen kuitenkin pästtin käymään kunnon amerikkalaisilla messuilla tai mitä ne nyt sitte onkaan. Vähän niinku huvipuisto mut semmonen et sitä voi siirtää paikasta toiseen. kuiteski, sielläne myi kaikkee outoja friteerattuja ruokia ja koko paikka oli täynnä erilaisia hyvipuistolaitteita. Kauheesti ei ihmisiä näin tiistai-iltana ollut mut se oli vaan hyvä asia. Laitteisiin, tai minnekkään muualle ei ollut minkäänlaista jonoa. Esittelin suomalaista musiikkia kotimatkalla ja pakotin jenkit kuuntelemaan Cheekkiä.

 

 

//  Honestly, my life is all about soccer right now. All of our tournaments are over and pre-season is almost gone. Tomorrow were having our first district game against Southwest  and i'm really excited about it. Soccer takes all of my time and i'm falling a bit behind in school, since i've had to skip so many days to play. So all i've done this week is homework and missed assingments. Fun. 
I got a break tuesday night tho, when me Nora and couple of my friends headed to the stock show fair. There was no-one there so we had a lot of fun just goofing around and eating. I had a lot of fun and even got to introduce our american friends to Finnish music (aka Cheek.)

Että niin. Arkea täällä elellään.

San Antonio

Heti 26päivän aamuna pakattiin kimpsut ja kampsut autoon, napattiin muaan Kayn ystävä Andrea ja lähdettiin ajelemaan kohti San Antoniota. Matka kokonaisuudessaan kaikkien pysähdysten kanssa kesti suunnilleen 5 tuntia. Pysähdyttiin tsekkiläisessä leipomossa jossa oli ihan mielettömän hyviä (ja isoja!) lämpimiä korvapuusteja. Pysähdyttiin kanssa yhdessä jenkkien isoimmista bensa-asemista ja syötiin lounasta ja seikkailtiin pienenpienessä kylässä nimeltä Gruene.

Gruene on siis vanha, saksalaisten uudisasukkaisen perustaman pienen kylän jäänne. Nykyään tää kylä on siis lähinnä turistikohde. Pari ravintolaa, antiikki- ja lahjatavarakauppat, tanssi/konserttisali ja paljon pieniä bed&breakfast tyyppisiä hotelleja joen varrella. Syötiin ravintolassa joka on kunnostettu vanha mylly. Kaikki entiset puuseinät, lattiat, takka (joka oli btw käytössä,) kaikki on säilytetty ja joen yllä olevaan ruokasaliin on laitettu isot ikkunat jotta näkee hyvin jyrkän alamäen ja kaukana alapuolella virtaavan joen. Jotenkin tuossa paikassa oli semmonen rauhallinen tunnelma, vaikka ihmisiä oli tosi paljon. (en ihmettele, ihan sikähyvä ruoka vinkvink)

Ajeltiin Austinin ohi ja pysähdyttiin San Marcosiin, joka on siis ihan mielettömän kokonen ostoskeskus/katu täynnä kaiken maailman outletkauppoja. Pyörittiin päivä Tanger-puolella, eli siis "halpiskauppojen" alueella. forever21, HM, Hollister yms. Oltiin yötä siinä lähistöllä ja vietettiin seuraava päivä oltiin Perium puolella missä oli kaikkea Victorias Secretistä Lacosteen ja Cucciin. Toisen päivän iltana sitten jatkettiin matkaa San Antonioon.

Meidän hotelli oli ihan joen varrella, La Villitan takana, joten vietettiin paljon aikaa kävellen joenvartta ja syötiin ravintoloissa jokirannassa. Kaikissa puissa oli paljon jouluvaloja, joten kun tuli pimeä niin oli tosi kauniin näköstä kun valot heijastu veden pinnasta ja kaikissa ympäröivissä rakennuksissa oli myös valoja. Käytiin pyörähtämässä Alamossa ja illalla käytiin jokiristeilyllä joka oli tosi makee vaikka olikin tosi kylmä. Kotimatkalla pyörähdettiin yhdessä toisessa Alamon kaltaisessa linnakkeessa ja Gruenessa ottamassa kuvia kun vesisateen taki ei edelliskerralla ulkona viititty kauheesti pyöriä.

Itsenäisyyspäivä

6/12/2015
Eka itsenäisyyspäivä poissa kotoa. Ei tullut tuntematonta sotilasta telkkarista eikä ollut perhe koossa illalliselle. Sen sijaan täälläpäin oli ihan tavallinen sunnuntai. Suoraan sanottuna itketti. Ihan kauhee ikävä.

Lupasin että tänne kirjotan rehellisesti miten menee ja ihan pakko sanoa että jos nyt saisin viikonlopun viettää suomessa, en ees miettisi vaan menisin. Vaikka kaikki on täällä hyvin ja oon onnellinen, lähestyvä joulu, synttärit ja itsenäisyyspäivä sai kauheen ikävän päälle. Tänä vuonna ei juhlita äidin, iskän ja sisarusten kanssa, vaan vieraalla kielellä vieraassa paikassa. Rakkaita ihmisiä on täälläkin ympärillä mutta kyllä sitä toivoo että ne kaikista rakkaimmat olisi täällä myös mun kanssa.

Anyways, meillä oli siis ihan tavallinen sunnuntai. Valmistaudutaan enslauantain pikkujouluihin jolloin mun koordinaattorin kaikki vaihto-oppilaat tulee käymään ja juhlistetaan amerikkalaista joulua yhdessä. Siivottiin jääkaappi, käytiin ruoakaupassa ja pestiin pyykkiä.

Käytiin kuitenkin Noran kanssa järvellä, joka on ihan tuon mäen alla ja täällä on senverran sadellut että koko järvi tulvi taas. Pöydät ja puut veden alla. Sain parit kuvat lippusen kanssa ja nautittiin siitä hiljaisuudesta mikä siellä oli. Ei ketään muuta kun me. Illemmalla oli pakko kattoa linnan juhlat koska niitä en jätä välistä vaikka henki menis. Oli pakko juhlia ees jollain tavalla. Laiton telkkarista siis pyörimään ja tapitin yksikseni. Mom ja Nora yritti kattoa mun kanssa mutta koska ei ollut tekstityksiä ja mun käännökset oli vähän valikoivia, päädyin katsomaan suurimman osan yksin. Ei se kyllä haitannut, helpompi vaan keskittyä kun ei kuule suomea toisesta suunnasta ja englantia toisesta.

Ikävä siis on. Ihmisiä ja ruokaa ja sitä pimeyttä ja synkkyyttä mikä on ennen kun lumi tulee maahan. Ei sillä, tää auringonpaiste on ihanaa ja talvitakille ei tosiaan oo tarvetta vielä ja ruoka on hyvää. Mutta ei samanlaista kun suomessa. Karjalanpiirakoita tein yksi päivä mut eihän ne nyt yhtä hyviä oo kun kotona. Perunamuusia ja savulohta oon himoinnut kohta lähemmäs kolme kuukautta. Pakko löytää hyvä glögiresepti jostain tai en saa koskaan joulumoodia päälle. Ehkä tää tästä pikkuhiljaa mene ohi kun ensviikko on ihan täynnä taas. Ei kerkee ajattelemaan ja miettimään että miten siellä suomessa menee.

Ennen tänne tuloa olin ihan varma että en mä mitää koti-ikävää tai kulttuurishokkia saa. Oon senverran avoin ja tänne halunnut tulla että enhän mä takasin koskaan haluu mennä. Niin se kai on todistettu että kovimmallekkin maailmanmatkaajalle tulee ikävä. Mikään ei oo ihan niin tuttua kun kotona ja kukaan ei tunne niin kun kotona. Pitää mennä kauas että näkee lähelle.

//Sorry i'm not going to translate this completely. Finlands independence day was today and i realized how much i really miss everything. The foods, the people, the darkness. I love being here and never tought that i would become homesick. I always wanted to come here and i'm so openmided that i thought that there was no way this was gonna happen. Oh boy how wrong i was.
My first indepencence day away from home was weird. It was just a normal sunday. We cleaned the house, did some shopping and went to the lake (which was flooded 'cause of all the rain.) Got some cool pics and celebrated with watching the presidents party via internet. No dinner with the whole family. No watching The unknown soldier from the tv. No blue and white candles on the table. Just a normal day, just not for me.

Thanksgiving

Vihdoin!
Loma meni ihan mieletömän ohitse ja ylläripylläri, en kerennyt kirjottelemaan. Tää loma oli täynnä joulukoristelua, kavereita ja hyvää ruokaa. Juhlittiin siis kiitospäivää ja oltiin koko viimeviikko vapaalla. Joulu (ja myn synttärit!!!) on ihan nurkan takana. 3 viikkoa koulua ja iskee joululoma, joka ei oo kauheeta lomailua kun suunnataan San Antonioon ja lähes joka arkipäivä menee treeneissä/peleissä.
// Thanksgiving break wen by super fast and surprise, i didnt have any time to write. Basically all i did the whole week was met some friends, decorated for christmas and ate a lot. Christmas break is almost here and i can't wait (3 weeks!!) Also my birthday is almost here which is exciting.

Yhdennäköisyys?

Anyway, kiitospäivä. Meillä oli suunnitelmissa lähteä host-momin serkuille itä-texasiin, mutta nää suunnitelmat peruuntu viimehetkellä ja jouduttiin keksimään muuta. Päädyttiin momin siskon miehen, hänen siskon ja momim siskonpojan kanssa ravintolaan syömään. Momin sisko tuli kipeeksi edellisenä iltana niin oltiin vähän vajaalla porukalla mutta oh well, hauskaa oli silti.
// Anyway, thanksgiving. We were supposed to visit my host-moms cousin in east-texas, but theyhad to cancel at the last minute and we had to figure out something else. We eneded up going to a restaurant with h-moms brother-in-law, his sister and nephew. 

Syötiin siis perinteinen kalkkunalounas täytteineen ja kurpitsapiiraineen, vaikkei itse-tekemää ollutkaan. Illalla naapurit joihin ollaan nyt tutustuttu, kutsui mut ja Noran tapaamaan heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Siellä oli tosiaan aikamoinen katras koossa ja ihan pikkulapset esitti heidän perinteisen näytelmän. Koko talo oli siis täynnä intiaaneja ja muita.
// we did get the traditional turkey-dinner afterall, with the stuffing and all, which was awesome even though it wasn't the "traditonal home-cooked meal." In the evening our neigbours invited me and Nora to meet their kids and grandkids. The whole house was full of people and all of the little kids were dressed up as indians and pilgrims.

Oli ihan mahtia ja tavattiin omanikäistä seuraa myös, mikä oli tosi kiva. Lähes koko loma kun meni kotona kököttäessä ja samoja naamoja nähdessä. Perjantaina oli sitte "Black Friday" johon osallistuin lähinnä netin välityksellä. Kaupat oli ollut ihan täynnä ja parhaat meni heti päältä joten nettishoppailu sopi mulle erittäin hyvin. Varsinkin kun koko viikon satoi ja oli tosi kylmä.
// We had a lot of fun and actually met people that were our age, which was really nice. Afer seeing the same two faces for a week, it was really nice to meet some new people. The next day was Black Friday but we didn't leave the house. I did all my shopping online, which i think was for the best. It was really rainy and cold that day so i was just glad i didn't have to go outside all day.

Oikeesti nuo värit on paljon voimakkaammat mä lupaan...

Tänään palattin sitten kouluun ja hyvä jumala oli vaikeeta päästä ylös sängystä aamulla. Historiantunti meni lähinnä yrittäessä pysyä hereillä ja terveystieto ei ollut sen helpompi. Ehkä huomenna on vähän parempi, vaikka takana onkin 2 ja puolen tunnin jalisharkat. Kausi alkoi tänään siis ja ekat pelit on joulun jälkeen. Meidän jokapäiväinen aikataulu siis vaihtui kun harkat loppuu yleensä puoli kuuden maissa. Busseja menee kotiin tasan yksi ja Mom pääsee töistä jo kolmelta joten meillä on taas kyytiongelma.
// Today was the first day of school after the berak and it was so hard to get out of the bed in the morning. I was asleep basically the first 5 classes and woke up in student leaderhip.. Our soccerseason started today also and we had like 2 and a half an hour practice. It was dark and it was cold and i think i need to get mittens. Were having a little bit of trouble with our rides since out host mom gets home at 4pm and she can't pick us up, oh well.

Anyway, kaikki täällä on kovin hyvin. Vilponen iski ja väsy on mutta ei sen parempi kai kotonakaan olisi haha. Uutta lomaa ootellessa ja sillai.
// Overall, everything is great. Its cold and dark and miserable, just like finland. Just waiting for the next break from school.

Ja pahoittelut taas kuvin puutteesta sekä laadusta. Puhelimen laatu ei tosiaan oo se paras..

Halloween

Halloween tuli ja meni ja jotenkin onnistuin jättämään kameran aina kotiin joten kuvia mulla ei kauheesti oo..
// So halloween was a couple of weeks ago and a lot has been going on so i haven't had time to write. (also i have like 3 pictures, sorry about that lol)

Jack <3

Joidenkin talojen pihat oli koristeltu jo lokakkuun alussa, mutta meillä ei ilmeisesti tätä kauheesti juhlita, joten meidän koristelut jäi kurpitsoihin jotka kaiverrettiin Aspectin halloweenjuhlissa. Kay halus pitää ne sisällä joten tietysti ne oli ihan homeessa jo ennen itse halloweenia...
// Some people started decoraiting their yards in the begining of october, but our only decorations were our pumpkins that we carved at Aspects  halloweenparty like a wek before actual halloween...

Itse lauantaipäivä piti olla kunnon ihan normipäivä ja illalla suunnitelmissa oli mennä Emman ja hänen siskon kanssa käymään 'trick or treat' kierroksella. Puolenpäivän aikoihin oven taakse ilmestyi Zack ja Chris. Ne päätti että nyt riittää kotona istuminen ja koska Chris sai vihdoin auton niin päästiin oikeesti jonnekkin, haha. Päädyttiin koulun kentälle (joka oli aidattu ja lukossa btw. kunnon kriminaalit liikenteessä) ja löydettiin pari muuta tyyppiä ja pelailtiin jonkun aikaa, kunnes oli pakko lähteä kotiin valmistautumaan.

Niin vakava

// That saturday was supposed to be just a normal day and in the evening we were invited to go trick or treating w/Emma, her sister and their friends. At noon Zach and Chris knocked at our door. They had decided that since Chris finally got his car back, we should do something else than just watch TV. We ended up going to the school and playing soccer at our footballfield. We found some other guys to play with us and we played for awhile until some little kids had a footballgame at that same turf, so we had to leave.

Eli illemmalla mentiin siis Emmalle josta lähetiin kiertelemään ympäri naapurustoa. Meidän piti ottaa pikkuset mukaan, mutta loppupelissä meitä vähän vanhempia oli niin monta että pienet päätti lähteä yksikseen. Päädyttiin yhden talon pihaan joka oli ottanut tän koko jutun vähän toiselle tasolle. Siellä pihalla oli joku 10 tyyppiä, pukeutuneena mikä miksikin ja siinä pimeydessä näky vaan hehkuvan punaset silmät. Kun vihdoin selvittiin ovelle asti ja saatin karkit, jostain ilmesty n.7v lapsi punaseen morph-pukuun ja demonimaskiin pukeutuneena neljällä raajalla hyppien. Ei ehkä kuulosta kauheen pelottavalta, mutta kun demonilapsi jahtaa sua pimeellä kadulla halloweenyönä, siinä ei kauheesti jäädä hengailemaan.
// In the evening we went to Emmas and walked around the neighbourhood trick or treating. We were supposed to take her litlesisters with us, but eventually there were so many of us that we decided to split up. We ended up to this house who took halloween to the next level. There were about 10 people dressed up as monsters and such and all you could see in the darkness was their glowing red eyes. When we finally got to the door and passed all of the creepy people, there was maybe a 7 year old kid, dressed up in a red morph suit and a demonmask. He was konttasi on the ground and started chasing us down the street. It doesn't sound scary, but when a demonchild chases you in the middle of the night, you run.

Loppuillasta Elisha ja Christina liittyi meidän joukkoon ja saatiin kunnon väittely aiheesta "Onko Kalkaros (tässä pitäis tietää harry potter) hyvä vai paha" ja siitä että onko kaikki Luihuset pahoja. Kaikenkaikkiaan tuo päivä ei ollu ihan sitä mitä odotin, vaan paljon parempi.
// Later Elisha and Christina joined us and we just hanged out at Emmas. We got in to a huge argument over my costume (i was dressed up as a Slytherin) and wether or not Snape was a good person. We had so much fun and i really can't remember the last time i laughed that much.




PS.Huomaako että suomi alkaa takkuamaan hälyyttävästi. Siis ihan oikeesti suomeks kirjottaminen ja puhuminen tuntuu niin epänormaalilta että vähän pelottaa. Joten siis, pahoittelen tönkköä suomeani eiköhän se tästä vielä pahene :DD

End of the first six weeks

Aika kuluu ihan hirmuvauhtia ja mun piti kirjottaa viime sunnuntaina mutta hupsista, koko päivä menikin enkun esseetä kirjottaessa.
// Time flies by super fast and i was supposed to write last sunday, but I ended up doing my English essay the whole day...

Täällä toi superkuu näkyi tosi hyvin, vaikka ei se nyt kauheen paljoo isompi loppujempuks ollutkaan.

Tosiaan, meidän lukuvuosi on jaettu kuuteen kuuden viikon jaksoon ja ensimmäinen niistä loppui viime perjantaina. Tää tarkottaa sitä, että viimeviikko oli täynnä kaikenlaisia testejä ja projektien deadlineja. Mulla oli enkunkoe, hissankoe ja astronomian koe, sekä mun piti saada valmiiksi mun Aurinkokunta-vihkonen, Lastenkirja ja essee sekä juliste enkunopelle. Kaikki sain tehtyä, mutta maanantaina mulla piti olla toinen essee enkuntunnille, joten sunnuntai meni aikalailla sitä tehdessä.
// Our school year has been divided into six six-week-periods. Three periods in the first semester, and three in the second. Last week was the on of the first six weeks, which ment that I had tests and project deadlines all week lastweek. I had a test in astronomy, English and US history and I had to finish my solar system-booklet, my childrens book and a poster and an essay about Nicki Minaj. I got everything done, but i had to write an essay in english by monday, so i worked on that all sunday.

Mun puhelimella otetut kuvat oh ihan surkeit ja menee kohta hermo. Pakko alkaa kantaa iphonea mukana kun siinä on parempi kamera :DD

Lauantaina aamupäivä meni Sonicissa, jalistyttöjen kanssa varainkeruuhommissa. Periaatteessa vietiin siis tilauksia keittiöstä asiakkaille (jotka oottivat autoissaan. Tässä pitäis tietää sonic ja ei sisätilaa asiakkaille..) Mä pakoilin ihmiskontaktia ja heiluin neonvihreän kyltin kanssa tienpientareella suurimman osan ajasta. Iltapäivällä, kun selvittiin kotiin, kävistiin pikasesti puistossa. Hengailtiin siellä vähän aikaa ja kierreltiin ympäriinsä. Löydettiin heppojakin, kun viereisen tallin hepat oli ihan aidan vieressä ja niitä sai paijata. Vähän on ikävä heppoja. Ja koiria. Ja kissoja. Ja ehkä vähän ruisleipää.
// We spent the whole saturday morning at a Sonic fundraiser for the soccerteam. Basically we just did carhoping and got the tips for ourselves. Its was really fun to hang out with the other girls and get to know them a little more. Most of the time I was holding a neongreen sing at the side of the road with few other girls, since i didnt really wanna talk to strangers, hah. In the evening we went to the park and hang out there for a while. We walked around and found some horses from the nearby stable that were out. Now i kinda miss horses. And dogs. And cats. And rye bread.

Homecoming on tänäviikonloppuna joten meillä on kolmen päivän viikonloppu, joista yks menee varmaankin dallasissa State Fairissa. Yritän kirjotella molemmista omaa postausta jossain vaiheessa.

Summer Paradise

tää laatu on jotain ihan mahtavaa...

Ensimmäinen kuukausi rapakon toisella puolen on takana, enkä voi uskoa et enää 9 kuukautta on edessäpäin. Aika menee nopeesti, monet varoitteli siitä mutta en uskonut et se menis ihan silmänräpäyksessä. //My first month on the other side of the atlantic is over, and i can't believe i only have 9 months left. Time flied by and a lot of people warned me about that, but i didn't believe it would really go this fast.


Tää viikko oli yllättävän hyvä. Söin lounasta yhen tyttöporukan kanssa ja launataina kävin Air Show'ssa Ryanin ja Noran kanssa. Oli muuten ihan mahtia! Lähettiin aamupäivästä kaupungin toiselle puolelle ja aattelin et kyseessä on vaan jtn lentokoneita lentelees ja muutama ihminen siellä täällä. Eh, välillä pitää muistuttaa itelle että nyt ollaan teksasissa. Mikään ei oo pientä eikä missään ole 'vähän ihmisiä.'  Matka jonka piti olla 40 minuuttia, muuttui puolekstoista tunniksi koska ruuhkat. // The past week was surprisingly fun. I had lunch with a group of girls (finally!) and on saturday Ryan took me and Nora to the Air Show, which was like the best thing ever. I tought it was gonna be a small thing with some people.. Sometimes i need to remind myself that i'm not in Finland anymore. Nothing is  small and there is always a lot of people where ever you go. The ride that was supposed to be 40 minutes, turned into an hour and a half because of traffic.

Saavutiin siis alueelle joka ei tosiaan ollu pieni eikä siellä tosiaan ollu vähän ihmisiä. Oli myös ihan sairaan kuuma eikä varjoa _missään._ Ylläri sinänsä (not) Koko se alue oli täynnä ruoka ja lelukojuja ja lentokoneita, joiden sisällä pääsi käymään. Vähän niinko lentokonemuseo ulkona, paitsi että suurin osa koneista mitä siellä oli oli armeijan koneita. Iltapäivästä niillä oli lentonäytöksiä, missä porukkaa hyppi laskuvarjohyppyjä ja muuta hullua. Paras osa näytöksestä oli kyllä ehdottomasti The Blue Angels, joka on siis armeijan oma spessu lentoryhmä (kyllä, suomenkieli katoaa pikkuhiljaa) ja ne on ihan superhyviä. // We got to the air show area and it was nothing i expected. It was super hot and the only shadows were under the wings of the planes that were on display. The whole area was full of people, food and airplanes. Awesome. The Air Show itself was really cool, people jumped out of the planes and everything. The best part of the show was The Blue Angeles though.
(https://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Angels)

Iltapäivällä ajeltiin sitte kotiin ja käytiin syömässä. Ryan päätti jäädä meijjän kanssa hengaamaan, joten istuttiin iltaa yhessä ja laulettiin, kun Nora soitti kitaraa. Istuttiin ulkona riippumatossa tähtitaivaan alla. Se hetki oli suoraan kun jostain elokuvasta, ihan täydellistä. Jotenki tajusi, miten onnellinen ja onnekas on, miten elämä on johtanut siihen täydelliseen hetkeen. // After the show we had dinner and just hanged at our place. Nora palyed the guitar and we just sat outside in the hammoc and sang under the stars. That moment was like straight from a movie, perfect. It made me realize how happy i really am and how my life had lead me in to this perfect moment.

Tänään alkoi neljäs kouluviikko ja kuudennen viikon välikokeet alkaa lähestyä... Ei siinä muuta, koulu on oikeestaan aika helppoa, mutta US History ja economics on sanastoltaan tosi vaikeeta. Täytyy alkaa ihan tosissaan panostaa, vaikka englanti alkaa tuleen jo ihan luonnostaan ja muutenkin alkaa helpottamaan.

..

Laborday-weekend alkaa olemaan pulkassa ja uus kouluviikko lähenee uhkaavasti. Mä tulin kätevästi kipeeksi perjantaina, joten huomisen päivällissuunnitelmat muuttui jotta saan rauhassa parantua. Arki alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Koulupäivinä no, koulua (löysin lounasseuraa omg), jalkapalloa ja läksyjen tekoa. Viikonloput menee aikalailla lauantaisin hengaillen ja sunnuntaisin kirkossa käyden.  //Laborday-weekend is allmost over and i'm sick. We were supposed to have dinner with some of our host mom's friends, but we had to cancel that. I can finally see a routine forming on schooldays. School-soccer-homework. Weekends are basically for church and just relaxing,

Hei tää viikko oli spirit week! perjantaina mullakin oli vihdoin jotain vaatteita joihin voin pukeutua...

Löysin siis lounasseuraa. Terveystiedontunnilla poika pyys mut syömään lounasta hänen kavereiden kanssa, joten viimeviikkona söin joka päivä heidän kanssa. Pääsin jopa vihdoin pois kampukselta, jee! Tarviin kyllä pian joitan tyttökavereita tai tuun hulluksi. Autot kun ei kauheesti oo mun juttu, haha. Ei vaiskaan, ihan hyvä että löysin jonkun jonka kanssa ei tarvii varoa sarkasmia. // I finally found people to have lunch with, yay. I meat a guy in health class who gets my sarcasm, so thats awesome. I need some girlfriends soon though..

I need someone to talk about something else than cars, haha.


Perjantaina päästiin vihdoin meidän ekaan football-peliin! Sitä ennen meillä oli koulussa backlight pep rally, mikä oli tosi siisti. Cheerleaderit hyppelehti lavalla ja opettajat järjesti oman tanssikisan. Mun valkoset farkut saattoi olla virhe, koska joku oli rikkonut niitä pimeessä hohtavia tikkuja ja roiskutellut sitä maalia kaikille penkeille... selvisin onneksi jotakuinkin maalitta. Ite peli me hävittiin (ylläri, viime vuonna meidän joukkue oli tainu voittaa tasan yhden pelin koko kaudella) joku 47-0 mutta oli silti hauskaa. Juteltiin parin joukkuelaisen tytön kanssa jalkapallosta ja kaikesta, mikä oli tosi muksaa. Silloin perjantaina aloin eka tuntee olon vähän huonoksi ja lauantaina mun kurkku oli ihan mielettömän kipeä. // On friday we finally saw our first fooball game. Before the game at school we had a blacklight pep rally, which was pretty cool. All the cheerleaders were jumping around and the teachers had their own dance-off. We lost the actual football game 47-0, but that doesn't really bother me, because i got to talk with some girls from soccer and had really fun.

Lauantaina illalla meidät kutsuttiin yhden meksikolaistytön 15v synttärijuhliin, jotka on siis tosi iso juttu heidän kulttuurissa. Kirjottelen varmaan omaa postausta, koska oli ihan mahtava kokemus! Anyways, mun kurkkukipu paheni illan aikana yskäksi ja tän päivän aikana kehittynyt ihan kunnon flunssaksi. Täytyy katella huomenna, että millanen olo on, mutta tiistaina loman jälkeen on kyllä varmaan pakko jättää jalisharkat välistä. // On friday evening i started to feel a bit sick, and it got worse on saturday. My throat hurt really bad and we had to go to this mexican girls 15th birthadayparty, which was super awesome and i'm going to write a post about that soon. Anyway, I just got sicker and probably have a cold. I can feel it getting worse, so i will probably have to skip soccer practise on tuesday.

Nora oli tehnyt mulle soittolistan

Mun pitää selvästi alkaa ottamaan enemmän kuvia, alkaa oleen vaikeeta löytää mitään mitä postata tänne, kun kuvat on niin vähissä, haha.

Western Hills

Downtown Fort Worth

Ensimmäinen viikko koulussa on nyt ohi (ja toinen alkamassa ihan liian pian.) Western Hills high schoolissa on joku 1500 oppilasta, ihan jäätävän kokonen koulurakennus + koulun ulkopuoliset välikaikaiset luokkahuoneet. Kartta on pakko olla mukana koko ajan. Mä ihan oikeesti eksyn siellä koko ajan, ei oo ees hauskaa.

Maanantaina oli siis eka koulupäivä ja voi pojat että olin ihan pissit housussa. Mun eka tunti oli tietty ulkona, eli ensin piti selviytyä alakertaan, josta ulos ja sitten piti löytää oikee rakennus (niitä on joku 20) ja niistä rakennuksista oikee luokka. Selvisin kun ihmeen kaupalla luokkaan ja sain mun lukujärjestyksen, jota jouduin sitte muokkaamaan myöhemmin. En saanut sitä mun toivomaa softballia, joten haaveet siitä katosi kun tuhka tuuleen.

Vaihdoin siis pari kurssia, ja ne sekotti mun lukujärjestyksen ihan kunnolla. Ainoo aine mikä pysy paikallaan oli äikkä, ja silti eksyn joka kerta kun lähen sinne seikkailemaan.... Terveystieto vaihtui ranskaan (jonka yritän nyt saada takasin, haha), governmentin sijasta mulla on nyt Us history ja economics ja matikka vaihtui (ylläri!) jalkapalloon! Siihen eurooppalaiseen siis, ei näillä täällä oo edes tytöille footballjoukkuetta, höh.

Tosiaan! Ekat jalkapalloharkat mulla oli perjantaina, lämpöä oli n.+35 astetta, ei pilvenhattaraakaan taivaalla ja ilmansaasteet tietty ilmassa. Mä selvisin, mut voi pojat en oo ikinä hikoillu niin paljoa. Meinasin pyörtyä kentälle, oksentaa useempaan otteeseen ja tukehtua. Tän jälkeen oli juostava etsimään bussia, joita on koulun edessä joku 20. Oon oikeesti ihmeissäni miten oon vielä elossa. Huomenna uudestaan. Nyt mulla sentään on kunnolliset kengät, jee!

Kavereita en silleen oo saanu vielä. Toki melkeen joka tunnilla on joku jolle välillä jutella, mutta semmosia "syödään yhdessä lounasta" kamua ei oo vielä löytynyt. Syytän mun lukujärjestyksen muutosta, mutta ehkä joku tähtitieteen tunnilta adoptoi mut niiden lounasporukkaan.Toivottavasti. Voin vaikka rukoilla. Ihan oikeesti. Mä kieltäydyn syömästä yksin.

Huomenna alkaa spirit week, josta lisää ens viikonloppuna!

KATTOKAA MITÄ LÖYSIN TÄNÄÄN!!!!!!!

Texas

Everything is bigger in Texas. Paitsi sipsipussit, ne on pienempiä.

Eka viikko on siis takana täällä cowboykaupungissa, ja kaikenlaista ollaan koettu. Nora ja mom oli mua meidän koordinaattorin ja hänen vaihtarin kanssa. Kentältä ajettiin suoraan kotiin, ja asetuttiin huoneisiin ja mentiin aikasin nukkumaan. Viikon aikana ollaan käyty stockyardilla, keskustassa, kirkossa, vesipuistossa, shoppailemassa ja syöty _paljon_
// My first week here in texas is over and i've experinced a lot of new things. Nora, mom, my coordinator and her new exchange student were waiting for me at the airport. From there we drove staright to home, saw the house and went to sleep. During this week we've seen the Stocyards, downtown, church, had fun at Hurricane Harbour, shopping and all the restaurants.

Täällä on kuuma. Siis ihan oikeesti kuuma. Ulkona ei kauheesti tuu vietettyä aikaa, sisällä on paljon mukavampaa ilmastoinnissa. Paitsi jos se on liian kylmällä, silloin tääkin kylmään tottunut suomineito kääriytyy vilttiin.
// It's hot in here. I mean seriously, hot. We haven't been outside much, because it's so much more nicer inside with the airconditioning.
Asiat täällä on tosi hyvin, aluksi englannin puhuminen oli tosi väsyttävää. Nyt alkaa jo helpottaa, eikä nukkumatti kutsu kuuden aikaa illalla, haha. Eka koulupäivä häämötää huomenna, ja oon ihan mielettömän hermostunut ja yritän olla oksentamatta. Ei olla vielä edes saatu lukujärjestyksiä...
// Everything is good in here. At fors speaking english was really tiring, but it's getting easier every day and i'm not ready for bet at 6pm... Tomorrow is the first day of school and i'm so nervous. I don't even knoew my schedule yet.

Tosiaan, luulin että kaikki mun paperityö on tehty, eikä tarvii täyttää mitään enää. Käytiin koululla sitte rekisteröitymässä ja ne ojensi mulle 17 sivusen paperinipun joka mun piti täyttää suraavaksi päiväksi. Kun keskiviikkona saatiin paperit täytettyä, käytiin koululla uudestaan ja juteltiin terveydenhoitajalle mun allergialääkkeistä. Lisää papereita! Nää vaan piää täytää lääkärissä, joka maksaa ja jonne joudun joka tapauksessa jos pääsen softball-joukkueeseen. Huomenna saadaan tietää pääsenkö joukkueeseen vai mitä tehdään. Yikes!

Pa(ni)cking

Pian.
369 päivää sitten sain vihdoin kuulla, että musta tulee vaihto-oppilas. Unelma tästä on ollut jo pitkään ennen sitä. Alle 7 tunnin kuluttua mä seison lentokentällä, valmiina lähtemään.
// Soon.
369 days ago i heard that i'm going to be an  exchangestudent. I've been dreaming about this long before that. In less than 7 hours i'll be standing at the airport, ready to go. Unreal.

Fiilikset on epätodellisia. Hyvästit on kavereille ja sukulaiselle nyt sanottu. Läksiäisissä kyyneleiltä ei säästytty, mutta mitä lähemmäs lähtöä ollaan sitä epätodellisemmalta kaikki tuntuu.
Sunnuntaina tulin kotiin festareilta ja kotona odotti pakkaus. Siitä mä siis ajattelin kertoa. Monella vaihtarilla on pakaus vielä edessä, joten aattelin, että tästä mun listasta vois olla jollekkin apua.
// Everything feels so unreal. I have said goodbye to my friends and most of my family. I started packing on sunday, after i came home from a festival and now i'm almost done! (Here is a list of most of the things i'm taking with me. I'm not going to translate it, but if you want me to, just comment and i'll tell you.)

Voi koire tuolla takana

2x hameta
3x mekkoa
2x farkut
4x shortsit (yhet pitemmät)
6x topia
4x t-paitaa (yks 1/2 hiha paita)
jakkutakki
 2x lämmintä pitkähihaista
2x lökö/urheilupökät
3x kengät (tennarit, balleriinat ja homecoming-kengät)   
 homecoming mekko
2x bikinit
2x yöshortsit
aamutakki
sukat + alusvaatteet yms
farkkutakki
Läkkeet
adapterit + muut piuhat ja laturit
meikit

Toivottavasti muistin kaikki :D En viiti enää avata tuota laukkua kun kerran oon sen kiinni saanut. Molemmat ruumalaukku, ja carry-on laukku hipoo rajapainoja, joten lentokentällä saa sitte jännittää että kuinka montavaatekertaa vedän niskaan. Suurin osa painosta tulee karkeista, joita mulla on ihan valtavasti. Osa perheelle, suurin osa itselle, haha. Fiilikset tosiaan on epätedelliset. Tänään on tehty viimeset ostokset ja nyt aletaan olemaan jo voiton puolella. Onneks samalle nykin leirille ja lennolle tulee joukko ihan mahtityttöjä, joiden kanssa ollaan panikoitu yhdessä, niin ei tarvii olla yksin. 
// Today i did my last shoppings and got all of the missing i needed. I'm starting to get really excited about NYC, since there will be a bunch of awesome finnish girls i've been talking to. We've been panicking and packing together and it has been great to have some support from them too.

Seuraavan kerran postailen jenkkien puolelta siis!

Eeva

7 Days to go - Fiiliksiä

7 päivää (!!!!!!!!!!!!)

Lähtöön ei oo enään viikkoja, vaan päiviä. Eilen olin vikaa päivää töissä (tätä sanoin jo viime kuun lopussa, mutta miten kävikään..) ja nyt mun elämä alkaa ihan oikeesti pyörimään lähdön ympärillä.
Mua pelottaa, jännittää, stressaa, enkä meinaa pysyä pöksyissäni innostukselta. Fiilikset vaihtelee laidasta laitaan päivien ja jopa tuntien sisällä. Tekemistä on ihan mielettömästi ja mietin, että kerkeenkö oikeesti kaikkea.
 Pakkaus on alkumetreillä. Matkalaukut on, mutta niissä ei ole vielä mitään. Tuliaisista on murto-osa hommattu ja viimeiset tarvittavat vaatteet kolahtaa postiin tänviikon puolessavälissä. Homecomingpuku, jonka otan täältä mukaan, on vieläkin pienoisesti rikki, ja mukaan tarvittavat lääkkeet ja muut on vielä resepteineen kaikkineen kadoksissa. En oo käynyt kampaajalla moneen kuukauteen, enkä oo vielä edes kerennyt järkkäämään mitään läksiäisiä. Puhumattakaan siitä, että mulla ei oo edelleenkään dollareita. Miten lähteminen on mulle aina niin vaikeeta.

Kaiken stressin keskellä mun into on vaan kasvanut. En malta oottaa, että vihdoin nään mun host-siskon nykissä ja voidaan puhua ihan kunnolla. En malta oottaa, että nään mitä Mom on tehnyt talolle (se on pistänyt paikat ihan uusiksi nyt kesällä, kaikki makkarit ja keittiöt ja kaikki), jännää! En malta oottaa, että koulu alkaa ja pääsen vihdoin kokemaan sen aidon ja oikeen high school spiritin (vaikkei se ehkä ookkaan niin kun High School Muscal, lol) En malta oottaa, että pääsen pian lämpimään. En malta oottaa!

Näiden 7 päivän aikana tulee tapahtumaan ihan mielettömästi. Sanotaan hyvästejä, bailataan festareilla, valvotaan öitä ja itketään aamuja.
Ne sanoo: Leave, when everything is perfect! ja niin mä teen.

// 7days to go, crazyyyy! Yesterday was my last day at work (it was supposed to be a month ago but look what happened, haha) and now my life is all about leaving. I'm scared, nervous, stressed out and so very excited. There is so much to do in these last days that i'm not sure if i'll manage. 
I still haven't satreted packing. Last of my chlothes are arriving this week and i still need some prescriptions from my doctor so i can get all my medication with me. I don't even have dollars yet.
Even tough i'm really stressed out by all the things i still have to do, my excitement grows stronger every day. I can't wait to finally see my host sister and mom, or that schools starts and i can experience the "real" american high school (even though it's not like High School Musical) I can't wait to finally get out of this awful finnish summer and see the sun. I can't wait!
They say: Leave when everything is perfect! And thats exactly what i'm gonna do.

Skype

Lauantaina sovittiin momin kanssa että skypetetään sunnuntaina, kun hän on tullut kirkosta. Ennen tätä puhelua jännitti. Koko päivänä ei voinut istua paikallaan, jotain on piti tehdä ettei ala stressaamaan liikaa. Saattaa kuulostaa vähän hassulta että jännitin näin paljon. Toiset vaihtarit yleensä skypettelee perheelleen jo aika alusta asti heti. Mä kuitenkin oon lähetelly sähköpostia, lukenu hänen blogia ja muutenkin ollut yhteydessä jo maaliskuusta asti. Ja nyt vasta skypetetettiin. Eka kerta on aina pahin ja mun englanti vähän jännitti. Eikä niin vähänkään. Enkku on ollu mulla ihan kiitettävä aina ja mä ymmärrän sitä tosi hyvin. Puhe kuitenkin jännittää mua aina, ja viimesestä puhutusta englanninkielisestä keskustelusta on aikaa. Töissä puhun pari sanaa englantia joka päivä, netissä kirjotan suurimmaksi osaksi englanniks, mutta keskustelu vähän jännittää.

Juhannusmaisemat mökillä

Anyways, ite puhelu meni ihan hyvin. En keksinyt mitään uusia kysymyksiä ja hän vaan kyseli multa kaikkea mun perheestä ja töistä yms. Mä menin kuitenkin vähä lukkoon enkä loppujenlopuks puhunut kauheesti. Näin jälkikäteen tuli mieleen kaikkia asioita joita ois voinut sanoa ja kysyä ja nyt vähän harmittaa, etten saanut suuta auki silloin. Tiiän kuitenkin et tuun oleen paljo rentoutuneempi kun nähdään, koska enkkua on tultu puhuttua jo Japanilaisen vaihtarin kanssa (hostataan häntä kaks viikkoa) ja nykissä muitten vaihtareiden kanssa.
Btw, suunniteltiin ennen koulun alkua jossain vesipuistossa käyntiä. Kuulemma Six Flagsissa on niin kovat jonot ja koska kuuma, niin joskus on siellä joku pyörtynyt. Samoin vähän koulun alun jälkeen lähdetään roadtripille momim matkakamun Andrean kanssa viikonloppureissulle San Antonioon. Weee ihanaa.

Maanantaina skypeteltiin sitte Noran kanssa. Oli tosi kiva vihdoin nähdä ja ihan kunnolla jutella. Nyt alkaa myös iskemään, että nää ihmiset on oikeesti olemassa ja ne odottaa mua sinne. Ei leikitä netissä vaan ihan oikeessa elämässä. Yhdessä panikoitiin koulun alusta, pukukoodista, lähdön lähenemisestä ja pakkaamisesta. Tällä kertaa sain suuni auki ja ihan oikeesti juteltiin, mikä oli tosi muksaa. Saatiin selville, että ollaan samaan aikaan NYCissä, ja luultavasti lennetään yhdessä Dallasiin, jes!

Seuraavan 48 päivän aikana ois tarkotus käydä viisumihaastattelussa, kahdessa eli lääkärissä ja hammaslääkärissä, viettää viikko mökillä ja kierrellä japanilaisen vaihtarin kanssa kaks viikkoa. Tän lisäksi pitäis löytää matkalaukut, sopivia kouluvaatteita, vaihtaa dollareita, jorata Summer Upissa ja Weekendissä, sekä kierrellä erilaisissa sukujuhlissa. Kesä menee täälä suomessa nopeesti. Onneks saan nauttia auringosta sitte texasissa kun te muut alatte valmistautua kouluun ja syksyyn!

Eve

Orientaatio ja muuta löpinää

Tosiaan. 2 koetta, liikuntapäivä ja päättärit. Nämä enää jäljellä koulusta ennen kesälomaa. Vähän jännittää ehkä jo.  Anyways, expo piti orientaatiopäivän 9.5. ja aattelin siitä vähän kertoa.

Parisenvikkoa takaperin suuntasin nokan kohti helsinkiä maman kanssa. Tää tilaisuus pidettiin Hotelli Haagassa ja oli ihan mahtipäivä! Saatin tosi paljon infoa kaikesta ja tapasin wapista jo tuttuja vaihtareita, sekä täysin uusia ihmisiä. 

Aamu alkoi aamupalalla ja meille annettujen kirjekuorien sisällön tutkimisella. Saatiin siis tämmöiset kirjekuoret mistä löytyi ekan päivän ja viikon kysymykset, oppilaan ja vanhemman opas, New Yorkin Softlanding campin aikataulua ja vaikka mitä muuta. 

Aamupalan jälkeen mentiin kaikki auditorioon, jossa käytiin läpi osa aiheista mitä oltiin käyty jos Get Ready tilaisuuksissa. Lisäksi paikalla oli paljon palanneita vaihtareita ja yksi Arizonalainen poika (en yhtään tiiä miks hän oli siellä). He kuitenkin kertoi omia kokemuksia ja antoi vinkkejä. Lisäksi yhden nyt vaihdossa olevan vaihtarin äiti tuli kertomaan koti-ikävästä täällä kotirintamalla. Tän äidin tarina oli kyllä tosi hyvä, koska se antoi vähän perspektiiviä siihen, mitä kotona tapahtuu. 

Ruuan jälkeen siirryttiin pienryhmiin. Näissä pienryhmissä puhuttiin enemmän koulusta ja isäntäperheistä. Mukana siellä oli myös näitä palanneita vaihtareita, joista molemmat oli ollut jenkeissä. Toinen heistä oli ollut myös Texasissa, lähes samanlaisessa perheessä kun pitä mulla on, eli yksi host vanhempi ja toinen vaihtari. Myös tää arizonalainen poika tuli hetkeksi vastaamaan meidän kysymyksiin ja kertomaan millaista on hostata vaihto-oppilasta ja ihan ylipäätään elämästä jenkkilässä. Tääkin oli tosi hyvä koska sai just vähän kuulla siitä, millaista on hostata ja mitä vaihto-oppilaalta odotetaan. 

Tää orientaatio kesti koko päivän ja vaikka oli tosi kiva ja opettava, myös tosi raskas koska tuli niin paljon infoa kerralla. Tän päivän jälkeen on ollut kyllä vähän rauhallisempi mieli ja jotenkin alkaa vähitellen tajuta, että ihan oikeesti kohta ollaan menossa. 

 Mun host momilla on omat nettisivut meille sen vaihtareille, joihin se nyt on alkanu postaamaan kaikkea koulusta pakkaamisesta ja rahasta yms. Tän blogin avulla oon kyllä muistanut kysyä paljon enemmän, kuin mitä ilman. Eli jos jollakin on jo perhe, muistakaa kysyä lääkkeistä (tarvitaanko reseptiä, saako viedä koulun, löytyykö vastaavaa kohdemaasta), puhelinliittymästä ja muistakaa sopia mitä maksatte itse ja mitä perheet maksaa. Varsinkin jos meette jollekkin matkalle yhdessä. Nää kysymykset multa ois kyllä unohtunut kokonaan ilman tuota blogia! 

Viisumihaastattelu koputtelee jo kesäkuun lopulla, mutta en oo vielä saanut niitä lomakkeita tai ohjeita, yikes. Oon koko kesäkuun töissä, joten voi olla että tulee tekemään vähän tiukkaa saada ne kaikki täytettyä. Toivottavasi ne nyt kuitenkin kilahtaa sähköpostiin mahdollisimman pian, osa samana päivänä haastatteluun menevistä on jo nimittäin saaneet ne paperit.

Sain host momilta taas kortin, tällä kertaa tosin Brasilian puolelta.

Eeva