Eli 15.4.2016 saapui mun rakas perhe tänne jenkkilän puolelle. Tuolloin perjantaina matkasin lentokentälle vastaan, ja pienen eksymisen ja muun jälkeen löytyi oikea popoo mua odotamassa. Lentokenältä saalistetiin vuokra-auto ja jotenkin onnistuttiin selvitytyä hotellille väsymyksestä ja ruuhkasta huolimatta. Hotellisotkun jälkeen käytiin yhdessä Noran ja hmomin kanssa syömässä
illallista.
Lauantai aamuna minä hyppäsin poppoon matkaan ja lähdeltiin ajelemaan kohti Canyon Lakea, mikä on siis suunnilleen 5 tunnin ajomatkan takana. Matkalla sinne pakotin pysähtymään tsekkiläisessä leipomossa hakemassa Kolacheja ja Buckee'ssillä joka on texasilaisten oma ihana sairaan kokoinen huoltoasema.
Canyon lakelle löydettyämme alkoi mukavat sateet jotka jatkui koko viikonlopun ajan. Tulvavaroituksista huolimatta maanantaina ajetiin Austiniin missä kierrettiin yhdessä capital building. Hmom ja Nora tuli mut sieltä hakemaan ja yhteisen päivällisen jälkeen me suunnattiin takaisin Fort Worthiin kun FAM jäi loppuviikoksi järvenrannalle lomailemaan.
Perjantaina poppoo tuli takaisin tänne ja illalla kokkailtiin yhdessä ja muuten vietettiin iltaa. Lauantaina pyörähdetiin eläintarhassa katsastamassa norsut ja niiden kaksi poikasta sekä kirahvit ja muut. Elsa, vanhempi pikkusiskoni tuli kipeksi kesken eläin tarharessun jonka takia Äiti ja hän joutui jättämään illan rodeon väliin. Ajeltiin siis Fort Worthin keskustassa ja käytiin hakemassa tuliaisia ja muita stockyardseilta, missä syötiin ja myöhemmin käyiin rodeossa. Iskä sanoi että tuo rodeo oli kyllä yks mahtavimmista kokemuksista, ja kyllä jäi itsellekkin mieleen. Tää rodeo oli enemmän paikallinen ja pienempi missä käytiin aikasemmin. Paikallisia ratsastajia ja pienempi areena mutta ihan mieletön tunnelma.
Sunnuntaiaamuna pakattiin auto, pyörähdettiin mun koulun pihalla ja ajettiin takaisin lentokentälle missä sanoin heipat taas kerran niille kaikken rakkaimmille. Itkuhan siinä tuli.
Kaikenkaikkiaan oli kyllä yks parhaimmista kokemuksita tän vaihtovuoden aikana. Oli ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa ja saada tuoretta ruisleipää ja haistaa tutut tuoksut kotoa. Äidin kokkailut (vaikkakin jenkkituotteilla) ja suomen puhuminen oli ihan parasta. Ja ne pikkusiskot joiden vaatteet oli suurimmaks osaksi mun vanhoja ei ärsyttänyt ollenkaan vaikka joutuikin jakamaan huoneen.
