The Fam

Eli 15.4.2016 saapui mun rakas perhe tänne jenkkilän puolelle. Tuolloin perjantaina matkasin lentokentälle vastaan, ja pienen eksymisen ja muun jälkeen löytyi oikea popoo mua odotamassa. Lentokenältä saalistetiin vuokra-auto ja jotenkin onnistuttiin selvitytyä hotellille väsymyksestä ja ruuhkasta huolimatta. Hotellisotkun jälkeen käytiin yhdessä Noran ja hmomin kanssa syömässä
illallista.

 Lauantai aamuna minä hyppäsin poppoon matkaan ja lähdeltiin ajelemaan kohti Canyon Lakea, mikä on siis suunnilleen 5 tunnin ajomatkan takana. Matkalla sinne pakotin pysähtymään tsekkiläisessä leipomossa hakemassa Kolacheja ja Buckee'ssillä joka on texasilaisten oma ihana sairaan kokoinen huoltoasema.

 Canyon lakelle löydettyämme alkoi mukavat sateet jotka jatkui koko viikonlopun ajan. Tulvavaroituksista huolimatta maanantaina ajetiin Austiniin missä kierrettiin yhdessä capital building. Hmom ja Nora tuli mut sieltä hakemaan ja yhteisen päivällisen jälkeen me suunnattiin takaisin Fort Worthiin kun FAM jäi loppuviikoksi järvenrannalle lomailemaan.

Perjantaina poppoo tuli takaisin tänne ja illalla kokkailtiin yhdessä ja muuten vietettiin iltaa. Lauantaina pyörähdetiin eläintarhassa katsastamassa norsut ja niiden kaksi poikasta sekä kirahvit ja muut. Elsa, vanhempi pikkusiskoni tuli kipeksi kesken eläin tarharessun jonka takia Äiti ja hän joutui jättämään illan rodeon väliin. Ajeltiin siis Fort Worthin keskustassa ja käytiin hakemassa tuliaisia ja muita stockyardseilta, missä syötiin ja myöhemmin käyiin rodeossa. Iskä sanoi että tuo rodeo oli kyllä yks mahtavimmista kokemuksista, ja kyllä jäi itsellekkin mieleen. Tää rodeo oli enemmän paikallinen ja pienempi missä käytiin aikasemmin. Paikallisia ratsastajia ja pienempi areena mutta ihan mieletön tunnelma.

Sunnuntaiaamuna pakattiin auto, pyörähdettiin mun koulun pihalla ja ajettiin takaisin lentokentälle missä sanoin heipat taas kerran niille kaikken rakkaimmille. Itkuhan siinä tuli.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä yks parhaimmista kokemuksita tän vaihtovuoden aikana. Oli ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa ja saada tuoretta ruisleipää ja haistaa tutut tuoksut kotoa. Äidin kokkailut (vaikkakin jenkkituotteilla) ja suomen puhuminen oli ihan parasta. Ja ne pikkusiskot joiden vaatteet oli suurimmaks osaksi mun vanhoja ei ärsyttänyt ollenkaan vaikka joutuikin jakamaan huoneen.

Uusivuosi ja kuulumisia

2015 oli kyllä yks elämäni oudoimmista ja mahtavimmista vuosista ikinä. Tuli nähtyä paikkoja en tienny on olemassa, tein asioita joita en koskaan ajatellut tekeväni ja tapasin ihmisiä joiden en koskaa uskonut vaikuttavan mun elämään näin paljon. Viimevuosi oli jännittävä, pelotava ja ihan mieletön.
//  Year 2015 was crazy. I did things i never thought i would do, saw places i didnt know excisted and met people i had no idea could affect my life this much. So yea, last year was very exciting. 

Uuttavuotta ei juhlittu sen kummemmin. Ei sulatettu tinaa tai ammuttu raketteja. Sen sijaan suunattiin Downtowniin ja IMAX teatteriin kattomaan uusin Star Wars. Oli kyllä ihan mielettömän siistiä ja ihan mukava vaihdon vuodelle. Leffan jälkeen yritettiin katella ilotulituksia parvekkeella mutta oli niin kylmä että päädyttiin kattomaan leffoja loppuyö.
// We didnt really celebrate New Years. We went downtown to see the new Star Wars in an IMAX-theatre, which was really cool. Afterwards me and Nora just tried to see fireworks on the balcony but it was too cold so we just ended up watchin movies all night.

ANYWAY. Kuulumisia. Täällä kaikki rullaa ennallaan. Turnaukset (ja college station) on takanapäin ja aluepelit aka kausi alkaa huomenna. . Turnauksista yritän väsätä postausta kuten myös koko futishommasta ja joukkueesta yms. Koulu on mitä on, aika paljon jääny jälkeen kun futiksen takia tosiaan on oltu poissa tunneilta. Tää viikko on sitte menny kaikkien esseiden yms parissa. 
Tiistaina koulun jälkeen kuitenkin pästtin käymään kunnon amerikkalaisilla messuilla tai mitä ne nyt sitte onkaan. Vähän niinku huvipuisto mut semmonen et sitä voi siirtää paikasta toiseen. kuiteski, sielläne myi kaikkee outoja friteerattuja ruokia ja koko paikka oli täynnä erilaisia hyvipuistolaitteita. Kauheesti ei ihmisiä näin tiistai-iltana ollut mut se oli vaan hyvä asia. Laitteisiin, tai minnekkään muualle ei ollut minkäänlaista jonoa. Esittelin suomalaista musiikkia kotimatkalla ja pakotin jenkit kuuntelemaan Cheekkiä.

 

 

//  Honestly, my life is all about soccer right now. All of our tournaments are over and pre-season is almost gone. Tomorrow were having our first district game against Southwest  and i'm really excited about it. Soccer takes all of my time and i'm falling a bit behind in school, since i've had to skip so many days to play. So all i've done this week is homework and missed assingments. Fun. 
I got a break tuesday night tho, when me Nora and couple of my friends headed to the stock show fair. There was no-one there so we had a lot of fun just goofing around and eating. I had a lot of fun and even got to introduce our american friends to Finnish music (aka Cheek.)

Että niin. Arkea täällä elellään.

San Antonio

Heti 26päivän aamuna pakattiin kimpsut ja kampsut autoon, napattiin muaan Kayn ystävä Andrea ja lähdettiin ajelemaan kohti San Antoniota. Matka kokonaisuudessaan kaikkien pysähdysten kanssa kesti suunnilleen 5 tuntia. Pysähdyttiin tsekkiläisessä leipomossa jossa oli ihan mielettömän hyviä (ja isoja!) lämpimiä korvapuusteja. Pysähdyttiin kanssa yhdessä jenkkien isoimmista bensa-asemista ja syötiin lounasta ja seikkailtiin pienenpienessä kylässä nimeltä Gruene.

Gruene on siis vanha, saksalaisten uudisasukkaisen perustaman pienen kylän jäänne. Nykyään tää kylä on siis lähinnä turistikohde. Pari ravintolaa, antiikki- ja lahjatavarakauppat, tanssi/konserttisali ja paljon pieniä bed&breakfast tyyppisiä hotelleja joen varrella. Syötiin ravintolassa joka on kunnostettu vanha mylly. Kaikki entiset puuseinät, lattiat, takka (joka oli btw käytössä,) kaikki on säilytetty ja joen yllä olevaan ruokasaliin on laitettu isot ikkunat jotta näkee hyvin jyrkän alamäen ja kaukana alapuolella virtaavan joen. Jotenkin tuossa paikassa oli semmonen rauhallinen tunnelma, vaikka ihmisiä oli tosi paljon. (en ihmettele, ihan sikähyvä ruoka vinkvink)

Ajeltiin Austinin ohi ja pysähdyttiin San Marcosiin, joka on siis ihan mielettömän kokonen ostoskeskus/katu täynnä kaiken maailman outletkauppoja. Pyörittiin päivä Tanger-puolella, eli siis "halpiskauppojen" alueella. forever21, HM, Hollister yms. Oltiin yötä siinä lähistöllä ja vietettiin seuraava päivä oltiin Perium puolella missä oli kaikkea Victorias Secretistä Lacosteen ja Cucciin. Toisen päivän iltana sitten jatkettiin matkaa San Antonioon.

Meidän hotelli oli ihan joen varrella, La Villitan takana, joten vietettiin paljon aikaa kävellen joenvartta ja syötiin ravintoloissa jokirannassa. Kaikissa puissa oli paljon jouluvaloja, joten kun tuli pimeä niin oli tosi kauniin näköstä kun valot heijastu veden pinnasta ja kaikissa ympäröivissä rakennuksissa oli myös valoja. Käytiin pyörähtämässä Alamossa ja illalla käytiin jokiristeilyllä joka oli tosi makee vaikka olikin tosi kylmä. Kotimatkalla pyörähdettiin yhdessä toisessa Alamon kaltaisessa linnakkeessa ja Gruenessa ottamassa kuvia kun vesisateen taki ei edelliskerralla ulkona viititty kauheesti pyöriä.

Christmas

Joulu täällä oli aikamoisen perinteinen. Jouluaatto (24pv) oli ihan tavallinen päivä. Ei ollut kinkkua sinapin kanssa eikä savustettua lohta, Joulupukki ei tullut käymään eikä avattu lahjoja. Skypettelin perheen kanssa aamulla ja näin pitkästä aikaa velipoikaa ja hänen vaimoa myös, mikä oli kiva. Siellä he aukasi mun lahjat joita joulupukki oli unohtanut kotiin ja pilkkasivat kun en saanut glögiä tai joulutorttuja.
//Our Christmas was very traditional. Cristmas eve (24th) was a normal day, which was really odd. We didn't eat ham with mustard or smoked salmon, Santa Claus didn't visit us and we didn't open our presents. I did skype with my family and saw my brother and his wife for the first time after i came here. He opened couple of my gifts that Santa forgot at home and made fun of me not getting Glögi or christmas stars (theyre these weird pastries with plum jam, shaped like a star.)

 
Joulufiilis oli kyllä piilossa, ulkona oli +20 astetta ja ruusut kukkii ulkona. Täällä juhlitaan joulua siis 25 päivä joten aamulla herättiin sitten aikasin avaamaan lahjoja ja kokkailemaan. Host äidin sisko ja hänen perhe, sekä yksi edellisistä vaihtareista ja hänen perhe tuli lounaalle. Vietettiin siis perinteinen joulupäivä avaten lahjoja ja syöden kinkkua, kalkkunaa, bataattisosetta ja hedelmäsalaattia. Ruuan jälkeen mun eteen läimästiin suklaakakku jossa oli 18 kynttilää päällä. Juhlittiin sitte mun synttäreitä siinä pienimuotosesti samalla.
//It really didn't feel like christmas. It was +20 degrees outside and all of he roses outside were blooming.  They celebrate christmas on christmas day (the 25th), so we woke up really early, opened all our presents and started cooking. Our host moms sister, her husband and sons came for lunch as well as one of h-moms old exchange students and husband and kids. Everybody bought some food and we had a traditional american christmas together. We ate ham and turkey with sweet potatoes and fruit salad. We even had a cake (which had 18 candles on top of it for me haha) and chocolatechip pie. 

Oli tosi mahtavaa olla osa jotain tosi erilaista mihin on tottunu. Tottakai tuli ikävä perhettä, lunta, hautausmaalla käyntiä ja saunaa, mutta täällä ollaan näkemässä maailmaa. Kerrankos sitä syö jouluaattona pizzaa.
//It was great. I did miss snow, lighting candles at the graves after the christmas ceremon and going to the sauna before dinner but it was really great to see a christmas so different.  Overall, this christmas very different but i enjoyed every bit of it.

Halloween

Halloween tuli ja meni ja jotenkin onnistuin jättämään kameran aina kotiin joten kuvia mulla ei kauheesti oo..
// So halloween was a couple of weeks ago and a lot has been going on so i haven't had time to write. (also i have like 3 pictures, sorry about that lol)

Jack <3

Joidenkin talojen pihat oli koristeltu jo lokakkuun alussa, mutta meillä ei ilmeisesti tätä kauheesti juhlita, joten meidän koristelut jäi kurpitsoihin jotka kaiverrettiin Aspectin halloweenjuhlissa. Kay halus pitää ne sisällä joten tietysti ne oli ihan homeessa jo ennen itse halloweenia...
// Some people started decoraiting their yards in the begining of october, but our only decorations were our pumpkins that we carved at Aspects  halloweenparty like a wek before actual halloween...

Itse lauantaipäivä piti olla kunnon ihan normipäivä ja illalla suunnitelmissa oli mennä Emman ja hänen siskon kanssa käymään 'trick or treat' kierroksella. Puolenpäivän aikoihin oven taakse ilmestyi Zack ja Chris. Ne päätti että nyt riittää kotona istuminen ja koska Chris sai vihdoin auton niin päästiin oikeesti jonnekkin, haha. Päädyttiin koulun kentälle (joka oli aidattu ja lukossa btw. kunnon kriminaalit liikenteessä) ja löydettiin pari muuta tyyppiä ja pelailtiin jonkun aikaa, kunnes oli pakko lähteä kotiin valmistautumaan.

Niin vakava

// That saturday was supposed to be just a normal day and in the evening we were invited to go trick or treating w/Emma, her sister and their friends. At noon Zach and Chris knocked at our door. They had decided that since Chris finally got his car back, we should do something else than just watch TV. We ended up going to the school and playing soccer at our footballfield. We found some other guys to play with us and we played for awhile until some little kids had a footballgame at that same turf, so we had to leave.

Eli illemmalla mentiin siis Emmalle josta lähetiin kiertelemään ympäri naapurustoa. Meidän piti ottaa pikkuset mukaan, mutta loppupelissä meitä vähän vanhempia oli niin monta että pienet päätti lähteä yksikseen. Päädyttiin yhden talon pihaan joka oli ottanut tän koko jutun vähän toiselle tasolle. Siellä pihalla oli joku 10 tyyppiä, pukeutuneena mikä miksikin ja siinä pimeydessä näky vaan hehkuvan punaset silmät. Kun vihdoin selvittiin ovelle asti ja saatin karkit, jostain ilmesty n.7v lapsi punaseen morph-pukuun ja demonimaskiin pukeutuneena neljällä raajalla hyppien. Ei ehkä kuulosta kauheen pelottavalta, mutta kun demonilapsi jahtaa sua pimeellä kadulla halloweenyönä, siinä ei kauheesti jäädä hengailemaan.
// In the evening we went to Emmas and walked around the neighbourhood trick or treating. We were supposed to take her litlesisters with us, but eventually there were so many of us that we decided to split up. We ended up to this house who took halloween to the next level. There were about 10 people dressed up as monsters and such and all you could see in the darkness was their glowing red eyes. When we finally got to the door and passed all of the creepy people, there was maybe a 7 year old kid, dressed up in a red morph suit and a demonmask. He was konttasi on the ground and started chasing us down the street. It doesn't sound scary, but when a demonchild chases you in the middle of the night, you run.

Loppuillasta Elisha ja Christina liittyi meidän joukkoon ja saatiin kunnon väittely aiheesta "Onko Kalkaros (tässä pitäis tietää harry potter) hyvä vai paha" ja siitä että onko kaikki Luihuset pahoja. Kaikenkaikkiaan tuo päivä ei ollu ihan sitä mitä odotin, vaan paljon parempi.
// Later Elisha and Christina joined us and we just hanged out at Emmas. We got in to a huge argument over my costume (i was dressed up as a Slytherin) and wether or not Snape was a good person. We had so much fun and i really can't remember the last time i laughed that much.




PS.Huomaako että suomi alkaa takkuamaan hälyyttävästi. Siis ihan oikeesti suomeks kirjottaminen ja puhuminen tuntuu niin epänormaalilta että vähän pelottaa. Joten siis, pahoittelen tönkköä suomeani eiköhän se tästä vielä pahene :DD

Homecoming

Näin meillä 

Homecoming meillä oli parisen viikkoa sitten (hups) ja kuten saatoin jossainvaiheessa mainita, niin koska Texas ja perinteet, piti mun väsätä Ryanille garder. Pieni paniikkihan siinä sitten iski kun piti alkaa sitä ihan oikeesti tekemään. Ei mitään käsitystä mitä mun olis pitäny tehdä, onneks google on aika kätevä, ja sain vähän käsitystä mitä oltiin tekemässä. Loppujenlopuksi tais siitä ihan hyvä tulla, vaikka jouduin nyysimään pari juttua yhdestä Ryanin aikaisemmasta garderista... (aka kaikki uima-aiheiset killuttimet ja jäniksenkäpälä, jotka tilasin netistä ja tuli postissa sauraavana päivänä, hmph)
// Homecoming was couple of weeks ago (oops) and because of Texas, I had to make a garder to Ryan. I have to admit, I panicked a little when I heard that I'm supposed to make one. I had no idea what I was supposed to do and how to do it, that god google helped me and I got something done. I guess it turned out to be okay, even though 1 had to borrow some stuff from Ryans previous garder.. (Like all of the swimmingstuff and the rabbitsfoot i had ordered online and got the next day..)

Pakko myöntää et ihan paras deitti...

Mä sain sitte sen perinteisen mumin, jonka koko vaihtelee aina riippuen siitä millä luokalla on. Koska nyt satun olemaan senior, mun oli aika kookas (ja painava) Ei todellakaan isoimpia, mikä oli helpotus mulle koska kävely tuon kanssa oli aikamoisen vaikeeta. Erityisesti rappuset oli haasteelliset, haha. Tuota pidettiin päällä koko päivä, kunnes oli praatin aika, ja vaihdettiin vaatteet meidän jalkapallojoukkueen omaa lauttaa varten. Keskiviikko- ja torstai-illat meni aikapitkälti jalisjoukkueen (tai siis osan heistä) kanssa julisteita maalatessa ja ilmapalloja puhallellessa. Oli ihan kiva jutella ja muten vaan hengata vapaa-ajalla. Anyway, hypätiin lautan kyytiin ja koko paraati ajoi muutaman ala-asteen ohi ja siitä palattiin koululle. Laulettiin ja heitettiin ihmisten päälle karkkia ja pehmojalkapalloja, aika penkkarimeininki siis. Paitsi meidän paraatissa oli yli 10 eri urheilujoukkueen ja vuosiluokan lauttaa ja meitä johti koulun bändi.

// So yeah, i got a mum, which was really big and heavy and even had led lights and everything, which was awesome. Some girls mums were huge and i have no idea how they managed to walk the stairs (or walk at all) with them, haha. Anyways, I was in the girls soccerteam float in the parade and it was  a blast. We drove past some elementaryschools, sang some songs, laughed and threw candy and tiny soccerballs at people. (It was kinda like when in Finland we get to our studying holiday in 12th grade, but instead of having a float for every class, we had a float for different sports etc. Oh and the school band was there too.)

Niin ahkeraa maalausta

Paraatin jälkeen meillä oli perinteinen pep rally, missä siis periaatteessa kannustettaan jalkapallojoukkuetta (se amerikkalainen) ja nostatetaan koulun yhteishenkeä. Jotenkin päädyin keskelle junioreiden aluetta, mikä oli vähän hämmentävää näin seniorina. Illalla suunnattiin Ryanin kanssa jalkapallopeliin (yhä se amerikkalainen) ja tavattiin siellä muutama kaveri. Hävittiin tämä(kin) peli, mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys, haha. Tällä kertaa mulla oli sentään joku joka selitti mulle vähän noita sääntöjä. En mä kyllä vieläkään ymmärrä niitä, mutta onneks mulla on vielä aikaa amerikkalaistua.
//After the parade, we had a pep rally and somehow i ended up sitting in the middle of the junior class. It was a bit odd to be the only senior there but oh well. That evening me and Ryan went to the hoco football (the american version) game and met some friends. We ended up loosing the game, but atleast i had someone to explain the rules to me (that doesnt mean i understand football tho.)

Dem lautta ja tytöt

Lauantaina meillä ois ollut tanssiaiset, mutta päätettiin että ei mennä. Alunperin suunnitelmissa oli järjestää jtn festivaalityyppistä menoa uudella jaliskentällä, mutta se ehdotus hylättiin ihan pari päivää ennen itse tanssia joten ainoona vaihtoehtona oli koulun ruokala. Ilmeisesti ei missattu mitään vaikka ei mentykkään, haha. Sensijaan hengailtiin puistossa ja käytiin syömässä. Ja käytiin halaamassa benbrookin vanhinta puuta.
// Instead of going to the hoco dance we just had dinner and played at the park.

Oh and Ryan, I know you'll read this at some point. Thank you. I had so much fun and its mostly because of you. Thank you for giving me these amazing memories and making that (and many other days) special.

Texas

Everything is bigger in Texas. Paitsi sipsipussit, ne on pienempiä.

Eka viikko on siis takana täällä cowboykaupungissa, ja kaikenlaista ollaan koettu. Nora ja mom oli mua meidän koordinaattorin ja hänen vaihtarin kanssa. Kentältä ajettiin suoraan kotiin, ja asetuttiin huoneisiin ja mentiin aikasin nukkumaan. Viikon aikana ollaan käyty stockyardilla, keskustassa, kirkossa, vesipuistossa, shoppailemassa ja syöty _paljon_
// My first week here in texas is over and i've experinced a lot of new things. Nora, mom, my coordinator and her new exchange student were waiting for me at the airport. From there we drove staright to home, saw the house and went to sleep. During this week we've seen the Stocyards, downtown, church, had fun at Hurricane Harbour, shopping and all the restaurants.

Täällä on kuuma. Siis ihan oikeesti kuuma. Ulkona ei kauheesti tuu vietettyä aikaa, sisällä on paljon mukavampaa ilmastoinnissa. Paitsi jos se on liian kylmällä, silloin tääkin kylmään tottunut suomineito kääriytyy vilttiin.
// It's hot in here. I mean seriously, hot. We haven't been outside much, because it's so much more nicer inside with the airconditioning.
Asiat täällä on tosi hyvin, aluksi englannin puhuminen oli tosi väsyttävää. Nyt alkaa jo helpottaa, eikä nukkumatti kutsu kuuden aikaa illalla, haha. Eka koulupäivä häämötää huomenna, ja oon ihan mielettömän hermostunut ja yritän olla oksentamatta. Ei olla vielä edes saatu lukujärjestyksiä...
// Everything is good in here. At fors speaking english was really tiring, but it's getting easier every day and i'm not ready for bet at 6pm... Tomorrow is the first day of school and i'm so nervous. I don't even knoew my schedule yet.

Tosiaan, luulin että kaikki mun paperityö on tehty, eikä tarvii täyttää mitään enää. Käytiin koululla sitte rekisteröitymässä ja ne ojensi mulle 17 sivusen paperinipun joka mun piti täyttää suraavaksi päiväksi. Kun keskiviikkona saatiin paperit täytettyä, käytiin koululla uudestaan ja juteltiin terveydenhoitajalle mun allergialääkkeistä. Lisää papereita! Nää vaan piää täytää lääkärissä, joka maksaa ja jonne joudun joka tapauksessa jos pääsen softball-joukkueeseen. Huomenna saadaan tietää pääsenkö joukkueeseen vai mitä tehdään. Yikes!

Skype

Lauantaina sovittiin momin kanssa että skypetetään sunnuntaina, kun hän on tullut kirkosta. Ennen tätä puhelua jännitti. Koko päivänä ei voinut istua paikallaan, jotain on piti tehdä ettei ala stressaamaan liikaa. Saattaa kuulostaa vähän hassulta että jännitin näin paljon. Toiset vaihtarit yleensä skypettelee perheelleen jo aika alusta asti heti. Mä kuitenkin oon lähetelly sähköpostia, lukenu hänen blogia ja muutenkin ollut yhteydessä jo maaliskuusta asti. Ja nyt vasta skypetetettiin. Eka kerta on aina pahin ja mun englanti vähän jännitti. Eikä niin vähänkään. Enkku on ollu mulla ihan kiitettävä aina ja mä ymmärrän sitä tosi hyvin. Puhe kuitenkin jännittää mua aina, ja viimesestä puhutusta englanninkielisestä keskustelusta on aikaa. Töissä puhun pari sanaa englantia joka päivä, netissä kirjotan suurimmaksi osaksi englanniks, mutta keskustelu vähän jännittää.

Juhannusmaisemat mökillä

Anyways, ite puhelu meni ihan hyvin. En keksinyt mitään uusia kysymyksiä ja hän vaan kyseli multa kaikkea mun perheestä ja töistä yms. Mä menin kuitenkin vähä lukkoon enkä loppujenlopuks puhunut kauheesti. Näin jälkikäteen tuli mieleen kaikkia asioita joita ois voinut sanoa ja kysyä ja nyt vähän harmittaa, etten saanut suuta auki silloin. Tiiän kuitenkin et tuun oleen paljo rentoutuneempi kun nähdään, koska enkkua on tultu puhuttua jo Japanilaisen vaihtarin kanssa (hostataan häntä kaks viikkoa) ja nykissä muitten vaihtareiden kanssa.
Btw, suunniteltiin ennen koulun alkua jossain vesipuistossa käyntiä. Kuulemma Six Flagsissa on niin kovat jonot ja koska kuuma, niin joskus on siellä joku pyörtynyt. Samoin vähän koulun alun jälkeen lähdetään roadtripille momim matkakamun Andrean kanssa viikonloppureissulle San Antonioon. Weee ihanaa.

Maanantaina skypeteltiin sitte Noran kanssa. Oli tosi kiva vihdoin nähdä ja ihan kunnolla jutella. Nyt alkaa myös iskemään, että nää ihmiset on oikeesti olemassa ja ne odottaa mua sinne. Ei leikitä netissä vaan ihan oikeessa elämässä. Yhdessä panikoitiin koulun alusta, pukukoodista, lähdön lähenemisestä ja pakkaamisesta. Tällä kertaa sain suuni auki ja ihan oikeesti juteltiin, mikä oli tosi muksaa. Saatiin selville, että ollaan samaan aikaan NYCissä, ja luultavasti lennetään yhdessä Dallasiin, jes!

Seuraavan 48 päivän aikana ois tarkotus käydä viisumihaastattelussa, kahdessa eli lääkärissä ja hammaslääkärissä, viettää viikko mökillä ja kierrellä japanilaisen vaihtarin kanssa kaks viikkoa. Tän lisäksi pitäis löytää matkalaukut, sopivia kouluvaatteita, vaihtaa dollareita, jorata Summer Upissa ja Weekendissä, sekä kierrellä erilaisissa sukujuhlissa. Kesä menee täälä suomessa nopeesti. Onneks saan nauttia auringosta sitte texasissa kun te muut alatte valmistautua kouluun ja syksyyn!

Eve

Orientaatio ja muuta löpinää

Tosiaan. 2 koetta, liikuntapäivä ja päättärit. Nämä enää jäljellä koulusta ennen kesälomaa. Vähän jännittää ehkä jo.  Anyways, expo piti orientaatiopäivän 9.5. ja aattelin siitä vähän kertoa.

Parisenvikkoa takaperin suuntasin nokan kohti helsinkiä maman kanssa. Tää tilaisuus pidettiin Hotelli Haagassa ja oli ihan mahtipäivä! Saatin tosi paljon infoa kaikesta ja tapasin wapista jo tuttuja vaihtareita, sekä täysin uusia ihmisiä. 

Aamu alkoi aamupalalla ja meille annettujen kirjekuorien sisällön tutkimisella. Saatiin siis tämmöiset kirjekuoret mistä löytyi ekan päivän ja viikon kysymykset, oppilaan ja vanhemman opas, New Yorkin Softlanding campin aikataulua ja vaikka mitä muuta. 

Aamupalan jälkeen mentiin kaikki auditorioon, jossa käytiin läpi osa aiheista mitä oltiin käyty jos Get Ready tilaisuuksissa. Lisäksi paikalla oli paljon palanneita vaihtareita ja yksi Arizonalainen poika (en yhtään tiiä miks hän oli siellä). He kuitenkin kertoi omia kokemuksia ja antoi vinkkejä. Lisäksi yhden nyt vaihdossa olevan vaihtarin äiti tuli kertomaan koti-ikävästä täällä kotirintamalla. Tän äidin tarina oli kyllä tosi hyvä, koska se antoi vähän perspektiiviä siihen, mitä kotona tapahtuu. 

Ruuan jälkeen siirryttiin pienryhmiin. Näissä pienryhmissä puhuttiin enemmän koulusta ja isäntäperheistä. Mukana siellä oli myös näitä palanneita vaihtareita, joista molemmat oli ollut jenkeissä. Toinen heistä oli ollut myös Texasissa, lähes samanlaisessa perheessä kun pitä mulla on, eli yksi host vanhempi ja toinen vaihtari. Myös tää arizonalainen poika tuli hetkeksi vastaamaan meidän kysymyksiin ja kertomaan millaista on hostata vaihto-oppilasta ja ihan ylipäätään elämästä jenkkilässä. Tääkin oli tosi hyvä koska sai just vähän kuulla siitä, millaista on hostata ja mitä vaihto-oppilaalta odotetaan. 

Tää orientaatio kesti koko päivän ja vaikka oli tosi kiva ja opettava, myös tosi raskas koska tuli niin paljon infoa kerralla. Tän päivän jälkeen on ollut kyllä vähän rauhallisempi mieli ja jotenkin alkaa vähitellen tajuta, että ihan oikeesti kohta ollaan menossa. 

 Mun host momilla on omat nettisivut meille sen vaihtareille, joihin se nyt on alkanu postaamaan kaikkea koulusta pakkaamisesta ja rahasta yms. Tän blogin avulla oon kyllä muistanut kysyä paljon enemmän, kuin mitä ilman. Eli jos jollakin on jo perhe, muistakaa kysyä lääkkeistä (tarvitaanko reseptiä, saako viedä koulun, löytyykö vastaavaa kohdemaasta), puhelinliittymästä ja muistakaa sopia mitä maksatte itse ja mitä perheet maksaa. Varsinkin jos meette jollekkin matkalle yhdessä. Nää kysymykset multa ois kyllä unohtunut kokonaan ilman tuota blogia! 

Viisumihaastattelu koputtelee jo kesäkuun lopulla, mutta en oo vielä saanut niitä lomakkeita tai ohjeita, yikes. Oon koko kesäkuun töissä, joten voi olla että tulee tekemään vähän tiukkaa saada ne kaikki täytettyä. Toivottavasi ne nyt kuitenkin kilahtaa sähköpostiin mahdollisimman pian, osa samana päivänä haastatteluun menevistä on jo nimittäin saaneet ne paperit.

Sain host momilta taas kortin, tällä kertaa tosin Brasilian puolelta.

Eeva

Kuulumisia

 Holaaaaaa

Viime postauksesta on tosiaan vierähtänyt tovi... Sorry about that. Tosiaan, aattelin nyt kertoa vaan vähän kuulumisia ja tämmöstä. Kuvat on mitä on, mutta oon nyt tehnyt tätä postausta usemman päivän ajan kun en löytänyt mitään kuvia. Kärsikää siis näistä.

Maanataina alkoi vika jakso koulua ennen lähtöä! Vähän pelottaa, vika jakso menee aina ihan kauheen nopeesti koska on paljon lomapäiviä ja varsinkin kun oon tosiaan Lontoossa koulun Science & Culture ryhmän kanssa viikon. Yhteensä siis laskeskelin että esim. matikkaa on alle 20h koko jaksossa, yikes. Tänään on tasan 117 päivää ennen lähtöä ja ootan innolla että päivät vähenee.

Host momin ja siskon kanssa on tultu juteltua ja musta tuntuu et tullaan tosi hyvin toimeen. Varsinkin sisko Nora tuntuu jo tosi läheiseltä, vaikka ikäeroa on yli vuosi. Tykätään molemmat liikunnasta, musiikista ja kirjoista. Oon ihan kauheen ilonen että mulla on sisko, joka käy läpi tätä samaa ja jonka kanssa pystyy puhumaan kaikesta. Momin kanssa en oo jutellut yhtä tiheesti kun Noran kanssa, varsinkaan nyt kun hän on Brasiliassa matkustelemassa, hah. Lähetin momin kahdelle edelliselle vaihto-oppilaalle sähköpostia ja kyselin kaikkea koulusta, momista ja yleisesi kaikesta. Toisella tytöistä oli ollu ongelmia koulun pukukoodin kanssa ja luulen et mulla tulee olemaan ihan samoja ongelmia. Oon tottunu pukemaan just ne vaatteet mitä huvittaa, joten se että en voi laittaa toppia kouluun tuntuu ihan tosi tyhmältä. Myöskin se, että vaatteissa ei saa olla tekstiä ja sukkien on oltava samaa paria tulee tarvitsemaan vähän totuttelua. Onneks mom tuntee pukukoodin hyvin niin osaa sitten sanoa jos mun vaatteet on jotenkin epäsopivia. Kuulin myös että koulussa tulee olemaan muitakin vaihto-oppilaita mun ja Noran lisäksi, mikä on musta kauheen kiva. Jos ei muita kavereita löydä, niin voi lyöttäytyä heidän seuraan.

Muista vaihto-oppilaista puheenollen Dallas-Fort Worth alueelle on tulossa näillä näkymin ainakin 2 muutakin suomalaistyttöä! Täytyy ainakin kerran nähdä kaikki yhdessä..

Sain kortin momilta!

Muutama viikko sitten kävin myös tuberkuloositesteissä, eli ihan perus keuhkoröntgenissä. Mulla oli ihan sikamukava lääkäri, joka teki lausunnot suoraan englanniksi niin mun ei tarvinnyt käydä kääntämässä niitä. Samoin pääsin röntgeniin heti ja valmiin lausunnon sain jo seuraavana päivänä. Itse kävin siis yksityisellä puolella. Monet muut vaihtarit on joutunut oottamaan lausuntoa tosi pitkäänkin, mutta mulla kävi onneks tosi nopesti kun deadline oli jo tosi lähellä, hah. 9.5 Helsingissä on Exploriuksen orientaatiotilaisuus. Onko ketään muita vaihtareita tulossa samaan tilaisuuteen? Olis tosi mukava miitata ja vähän vaihtaa kuulumisia tai jotain!

 Maanantaina mä suuntaan tosiaan askeleet kohti Lontoota. Ihan hassua ajatella, että sen jälkeen seuraavan kerran helsinki-vantaalla ollaan hyvästelemässä perhe 10 kuukaudeksi! Muutenkin nyt oon alkanut kiinnittämään huomiota kaikkiin juttuihin joita tulee tekemään viimeisen kerran ennen vaihtoa. Löytyisköhän mämmiä vielä kaupoista?

Eeva
 

174 Days 'till US

174 Päivää lähtöön.

Parisen viikkoa sitten sain vahvistuksen hostperheestä! Tosiaan perheeseen kuuluu host-mom ja saksalainen vaihtarisisko. 12.8 suuntaan askeleet kohti New Yorkin softlanding camppia ja muutama päivää siitä jatkan matkaani kohti Fort Worthia, Texasia!

Tuon punaisen palluran kohdalle siis suunnataan!

Mun uus kotikaupunki tulee olemaan siis hieman alle miljoonan asukkaan Fort Worth. FW on USAn 16sta suurin kaupunki ja Texasin viidenneksi suurin, huikeeta! FW on osa metropolia, johon kuuluu lisäksi Arlington ja Dallas jossa on lähemmäs 6 ja puolimiljoonaa asukasta. Host-momin mukaan Dallasiin ajaa 50 minuuttia, mikä on suunnilleen sama matka mikä mulla nyt on Helsinkiin. Tää on momin mukaan aito cowboykaupunki ja niillä on siellä aitoja cowboyta ja rodeo on yleinen ajanviete. Luultavasti pääsen mäkin seuraamaan sitä touhua, toivottavasti kuitenkin vaan katsomon puolelta. Sää tulee olemaan kuulemma hyvinkin vaihteleva ja erilainen kun täällä suomessa. Viime lauantaina oli ollut +26 ja aurinkoista... Täällä tais olla -10 ja pilvistä.

Western Hills Cougars

Elokuun lopulla mulla alkaa sitten koulu Western Hills High Schoolissa, joka on siis reilun 1300 oppilaan koulu. Tää koulun suuruus tulee olemaan mulle shokki, omassa lukiossa kun nyt on n.120 oppilasta. Kuitenkin ihan mahtavaa päästä isoon kouluun jossa on aika paljon kaikkea harrastusmahdollisuutta ja monenlaista porukkaa! Mom sanoi että urheiluharrastuksien kanssa voi olla ongelmia bussien takia, niin täytyy katsoa että mitä mä keksin. Oisin halunnu kokeilla vaikka jalkapalloa tai cheeriä mut kyllä mä jotain muutakin aion kokeilla! Harrastusten kautta sais vaan kätevästi kavereita ja ehkä vähän kyllä jää harmittamaan jos en pysty kokeilemaan mitään uutta urheilulajia.

Host-mom on siis eläkkeellä oleva opettaja, joka tekee sijaisuuksia jollain tietyllä koulualueella. Hänellä on ennestään ollut 16 tyttöä vaihdossa joten hän todellakin tietää mitä tekee, hah. Sisko on tosiaan saksasta ja (ilmeisesti) mua pari vuotta nuorempi. Molemmat vaikuttaa hirmu mukavilta ja avoimilta mikä on tosi kiva ja helpottaa varmasti sopeutumista. Heidän kanssaan oon viestitellyt nyt pari kertaa ja tullaan olemaan tiheästi yhteydessä koko kevään ja kesän ajan. Momilla on myös kaksi kissaa Taz ja Buddy, mikä oli mulle valtava helpotus, koska elämä ilman mitään eläimiä ois ollu mulle tosi iso shokki. Kisut on kuulemma leikkisiä ja ihan hirmu söpöjä! 10 kk aikana tulee olemaan luvassa jonkinverran matkustelua ympäri texasia ja mahtavia maisemia koska olkkarin ikkunasta on kuulemma mahtava näkymä Benbrook-järvelle. Mom on tehnyt jonkun nettisivun mistä saa kaikkea infoa esim. prom-puvuista mitä edellisillä tytöillä on ollu, mitä kannattaa pakata mukaan ja millanen hänen talonsa on. Luulen et toi sivu tulee auttamaan tosi paljon ja varmasti helpottaa ainakin pakkaamista.

Lake Benbrook.

Anyways, perhe vaikuttaa hirmu mukavalta ja ollaan host-siskon kanssa molemmat tositosi happy et ollaan saatu tämmönen mahollisuus ja päästään tutustumaan oikeen kunnolla ennen yhteistä vuotta!  Aluks mua jännitti kovin mutta ku nyt on vähän jutellu heidän kanssaan oon tosi innoissani ja toivon että nää jäljellä olevat 174 päivää menee nopeesti, mutta ei liian. (Kerkeen muuten weekendiinki, jes!)

Eeva

Hakupaketti

Tosiaan, mun hakupaketti lähti järjestölle toissapäivänä (29.11) jopa päivän ennen deadlinea! (Öö tää oli tosiaan se 2 kuukautta sitten, älkää hämääntykö xd) Hakupaketti kolahti sähköpostiin suunnilleen kuukausi sitten, aika myöhässä verraten muihin vaihtareihin.
Hakupaketti koostui 16 eri osasta, missä kysyttiin ihan perus yhteystiedoista ja päivästä, ihan helppo nakki siis (not). Lisäksi pakettiin kuului mun ja vanhempien kirje, kuvia, lääkärintarkastuksia, rokotteita, arvosanojen kääntöä jenkkien arviointitaulukkoon, allekirjoitettavia sopimuksia ja vaikka mitä. Mulle annettiin kuukausi aikaa saada paketti valmiiksi, mikä on työn määrään nähden aika paljon pienessä ajassa, varsinkin kun koeviikko puski päälle ja jakson viimeisiä töitä oli tehtävä samaan aikaan.

 1. Kuva minusta

 

Tein paketin pääosin itse ja hoidin itse myös lääkärinajat ja rokotukset. Lukiolla oli onneksi sopivasti menossa lääkärintarkastukset niin sain tungettua itseni ja täytettävät paperit jonnekkin väliin. Samassa hoitui sitten kanssa rokotukset. Otin siis Meningokokkirokotuksen, joka ilmeisesti on pakollinen kaikille jenkkeihin lähtijöille vaikka sitä paketissa ei kysyttykkään. Joku joskus puhui jotain jostain toisesta rokotteesta, mutta en nyt muista mistä enkä varmaankaan sitä ole ottanut. Hoidan sen sitten jos tarvitsee.

 2. Kuva ystävistä. Ensimmäisessä kuvassa on minä ja hyvä ystävä Maija, ja toisessa osa meidän täysin sekopäisestä lukiocrewistä.

Arvosanojen kääntämisen luotin ryhmänohjaajani käsiin samoin kuin opettajan suosituksen annoin englanninkielenopettajalleni täytettäväksi. Lisäksi allekirjoitettavia lomakkeita oli vino pino ja ne piti ensin tulostaa, allekirjoittaa ja sitten skannata takaisin koneelle ja liittää pakettiin mukaan.
Kuvia hakupakettiin liitin seitsemän. Ois ollut tietysti mahdollista laittaa enemmänkin, mutta mulla loppui yksinkertaisesti aika kesken enkä kerennyt lisäämään kuvat kun ihan tärkeimmistä asioista. Kuvat mun käsittääkseni annetaan mahdollisille hostperhe ehdokkaille vanhempien ja oman kirjeen ohessa. (laitan vaan nää viis kuvaa koska en jaksa kysyä lupaa kaikilta kavereilta ja perheenjäseniltä että saanko lisätä heistä kuvan)

 3. Kuva harrastuksista/harrastuksesta. Tässäpä pari vuotta vanha kuva musta ja mun edesmenneestä hevosesta. En tosiaan löytänyt yhtään tuoreempaa ratsastuskuvaa niin tää saa nyt sitten kelvata.

Kuvien lisäksi minä kirjotin oman kirjeen hostperheelle ja vanhemmat kirjoitti toisen. Tai äiti kirjoitti ja mä autoin. Mulla meni kirjeen kirjoittamiseen pari päivää kun hioin sitä ja luin muiden vaihtareiden kirjeitä. Äidille etin kanssa pari kirjettä mistä kattoa mallia niin ei tarvinnut puhtaaltä pöydältä alottaa. Noi mallikirjeet oli kyllä tosi käteviä ja antoi hyvän kuvan mitä kannattaa kirjottaa. 

4. Kuva paikasta, jossa vietät paljon aikaa. Eli mun huone.

Täs postauksen alun oon kirjottanu 2 kuukautta sitten. Jestas miten aika menee. Anyways, lisää hakupaketista...

Ekat sivut hakupaketista oli perus nimi, sukunimi, osoite-juttua. Lisäks oli joku sivu mihin tein mun "student profilen" johon tuli kuva joka tulee mun oppilaskorttiin sitten jenkeissä ja vastailin kysymyksiin kuten: Mitä haluan tehdä isona? ja Millainen on normaali arkipäiväsi? Näistä vastauksista löytyi viitteitä sitten aspectin sivuilla (nyt jo 'olleessa') student profilessa. Suurin osa muista sivuista oli siis allekirjoitettavia, jotka tulostin, allekirjoitin ja skannasin takaisin koneelle. Hakupaketin sain valmiiksi tosiaan just ajoissa, se lähetettiin kuitenkin takasin kaksi päivää ennen joululomaa. Mun arvosanakäännökset (jotka mun ro oli siis kääntänyt) oli parin numeron kohdalta pielessä, joten viimeisen päivän aikana ennen lomia mun ro otti yhteyden mariin ja sai arvosanat käännettyä oikein.

5. Kuva kodista. Joo, lumet ehti just sulaa ennen ku kerkesin ottaa kuvan ja tää näyttää tosi masentavalta.

Tosiaan melkeen heti uudenvuoden jälkeen mun student profile ilmestyi aspectin sivuille ja sain vahvistuksen että hakupaketti on hyväksytty jenkkien päässä! Pari päivää tästä tuli ilmoitus mahdollisesta host-perheestä Texasissa, allekirjoitin tarvittavat paperit ja nyt siis mun student profile ei ole enään aspectin sivuilla. Näinpä odottelen täällä virallista vahvistusta expolta ja aspectilta että oon tosiaan lähdössä texasiin ja lähtöpäivää (tai edes alustavaa lähtöpäivää, pls).

Fiilikset on tosi jännittyneet ja positiiviset. Oon nähnyt nyt lähiaikoina aika paljon unia vaihdosta, mikä on ehkä vähän kummallista, mut ihan hauskaa. Koulussa alkaa maanantaina uus jakso ja vanhojentanssit ja hiihtoloma lähestyy uhkaavasti. Kesätyöjutut on selvitetty ja meen ainakin kesäkuuksi töihin yhteen ravintolaan, Summer Upiin on kesän aikana pakko päästä ja Weekendiin jos vaan on mahis! Aika menee ihan sikanopeesti ja se vähän pelottaa mua. Päivälaskurin mukaan elokuuhun on tänään 6 kk aikaa, mikä on ihan liikaa ja samalla ihan liian vähän. Vähän jänskättää! Saatan olla ehkä vähän sekasin mut luulen et se on ihan hyvksyttävää tässä tilanteessa.

E

The first

Ayee!
 Mä olen Eeva (vielä) 16 vuotias tyttö etelärannikon lähettyviltä. Oon lähdössä jenkkeihin vaihtoon 2015-2016, järjestönä toimii explorius ja vastaanottavana on Aspect Foundation. Oon aika ajoissa tän blogin kanssa, mutta mun tekosyy blogin tekemiselle näin ajoissa on se, että hakuprosessi on vielä tosi tuoreessa muistissa. Itse etsiessäni apua hakemisen ja hakupaketin kanssa en löytänyt paljon mitään, useimmat oli kerenneet jo unohtamaan hakuprosessin pikkujuttuja. Toivottavasti mulla ne on vielä muistissa.  Blogi tulee olemaan jossakinmäärin päiväkirjatyyppinen ja lähinnä ajattelin sen mukavana muistona ja läheisille hyvänä tapana pysyä mukana mun menossa. Ulkopuoliset lukijat on kuitenkin aina tervetulleita haha 

Oon nyt lukion kakkosella, eli oon lähdössä vuotta myöhemmin kun yleensä vaihtoon lähdetään. Tänä vuonna on siis luvassa wanhat ja Lontoon reissu koulun kanssa, sekä wanhojen risteily. 

Tällä hetkellä mun hakuprosessi on siinä vaiheessa, että hakupaketti ois lähdössä 7 päivän päästä. Vielä moni asia puuttuu (mm.äidin kirje, kuvia, virkatodistus ja lääkärintodistus) joten pieni paniikki alkaa iskemään. Kun hakupaketti on saatu jenkkilään alkaa ne mulle etsimään perhettä. Monet muut on saanut tehdä aluevalinnan ja tietää suunnilleen minnepäin on menossa, mulla ei oo mitään käsitystä. Oon allerginen pähkinöille, joten en saanut tehdä tätä aluevalintaa jotta mun perheen löytyminen ei rajoittuisi yhtään enempää.

Blogi alkaa pikkuhiljaa varmasti muotoutumaan, tällä hetkellä tää on aika alkeellisessa tilassa... Kun oppisi käyttämään bloggeria niin muuttuu varmaan helpommaksi tämäkin, älkää tuomitko mun alkukantaisia virheitä.

Eeva