Viisumi

Kyllä aijon harrastaa prostituutiota. Kyllä harkitsen terroristojärjestön rahoittamista. Kyllä kuulun rahanpesurinkiin. (Jos joku ei ymmärrä sarkasmia, sucks to be you)

Viisumihakemus tuli ja meni. Samoin haastattelu. Jäljellä on enää pakkaaminen.

Hakemus
Ei se ollut niin vaikea ja pitkä mitä ensin peloteltiin. Vaikka tottakai oli tosi paljon kaikkea täytettävää, ne sai aika nopeasti kun oli tarvittavat tiedot valmiina, vaihtareiden wappiryhmä hollilla auttamassa ja expon omat ohjeet myös auki. Hauskimpia (ja ehkä ärsyttävimpiäkin) oli nuo kyllä/ei kysymykset mitä oli yhteensä 5 sivua. Kaikki luokkaa 'suunnitteletko massamurhaa' 'kannatatko lapsikauppaa,' joo ihan hyvä että kysytään, mutta kuka noihin muka myöntää olevansa sarjamurhaaja.

Haastattelu
Perjantai (26.6) meni pääosin helsingissä. Aamulla 6.45 lähdin bussilla kohti Kamppia ja sieltä matkustin ratikalla expon toimistolle, missä eka ryhmä oli just lähössä. Mä siinä sitte odottelin, että muutkin tulee ja lähettiin yhdessä USAn suurlähetystölle, joka oli n. 2km päässä. Siellä vastassa meitä oli ensin turvatarkastus ja sitten odottelua. Yhteensä istuttiin sielä odotustilassa reilu 45 minuuttia. Luukuilla ei mennyt oikeesti ees paljoa aikaa, mutta kun sun edellä on 20 ihmistä, ei homma mennyt kauheen nopeesti. Ensimmäisellä luukulla annettiin paperit, toisella otettiin sormenjäljet ja kolmannella oli itse haastattelu. Tää haastattelu oli oikeesti tosi iisi, ja jotain mitä jännitin ihan turhaan.Tää mies kysy miten voin, minne päin oon menossa ja missäpäin texasia on mun koulu. Tän jälkeen hän ilmoitti että viisumi tulee viikossa postissa. Tää koko kolmannen luukun keskustelu käytiin siis enkuksi, meidän onneks kaikilla mulla luukuilla ja turvaarkastuksessa puhuttiin suomea. Aika iisi juttu siis.

Suurlähetystöltä käveltiin kanssa Expon toimistolle, jossa ooteltiin vähän aikaa muita ja lähettiin syömään. Osa porukasta halus Vapianoon mut me köyhät jäätiin sitte Burger Kingiin ja oli kyl tosi kiva päästä höpöttään ihan kasvotusten kaikesta. Toisten vaihtareiden kanssa on niin hyvä puhua. Ei tarvii yhtään miettiä, että ärsyttääkö sitä nyt että puhun lennoista ja pakkaamisesta.


Tän jälkeen ei enää paperisotia ole. Ainoana taisteluna pakkaaminen ja lähtö, alkaa pikkuhiljaa stressaamaan. Jonkinmoinen pakkauslista pitäis saada aikaan, nytkun työtkin loppui.
 Hui.

Skype

Lauantaina sovittiin momin kanssa että skypetetään sunnuntaina, kun hän on tullut kirkosta. Ennen tätä puhelua jännitti. Koko päivänä ei voinut istua paikallaan, jotain on piti tehdä ettei ala stressaamaan liikaa. Saattaa kuulostaa vähän hassulta että jännitin näin paljon. Toiset vaihtarit yleensä skypettelee perheelleen jo aika alusta asti heti. Mä kuitenkin oon lähetelly sähköpostia, lukenu hänen blogia ja muutenkin ollut yhteydessä jo maaliskuusta asti. Ja nyt vasta skypetetettiin. Eka kerta on aina pahin ja mun englanti vähän jännitti. Eikä niin vähänkään. Enkku on ollu mulla ihan kiitettävä aina ja mä ymmärrän sitä tosi hyvin. Puhe kuitenkin jännittää mua aina, ja viimesestä puhutusta englanninkielisestä keskustelusta on aikaa. Töissä puhun pari sanaa englantia joka päivä, netissä kirjotan suurimmaksi osaksi englanniks, mutta keskustelu vähän jännittää.

Juhannusmaisemat mökillä

Anyways, ite puhelu meni ihan hyvin. En keksinyt mitään uusia kysymyksiä ja hän vaan kyseli multa kaikkea mun perheestä ja töistä yms. Mä menin kuitenkin vähä lukkoon enkä loppujenlopuks puhunut kauheesti. Näin jälkikäteen tuli mieleen kaikkia asioita joita ois voinut sanoa ja kysyä ja nyt vähän harmittaa, etten saanut suuta auki silloin. Tiiän kuitenkin et tuun oleen paljo rentoutuneempi kun nähdään, koska enkkua on tultu puhuttua jo Japanilaisen vaihtarin kanssa (hostataan häntä kaks viikkoa) ja nykissä muitten vaihtareiden kanssa.
Btw, suunniteltiin ennen koulun alkua jossain vesipuistossa käyntiä. Kuulemma Six Flagsissa on niin kovat jonot ja koska kuuma, niin joskus on siellä joku pyörtynyt. Samoin vähän koulun alun jälkeen lähdetään roadtripille momim matkakamun Andrean kanssa viikonloppureissulle San Antonioon. Weee ihanaa.

Maanantaina skypeteltiin sitte Noran kanssa. Oli tosi kiva vihdoin nähdä ja ihan kunnolla jutella. Nyt alkaa myös iskemään, että nää ihmiset on oikeesti olemassa ja ne odottaa mua sinne. Ei leikitä netissä vaan ihan oikeessa elämässä. Yhdessä panikoitiin koulun alusta, pukukoodista, lähdön lähenemisestä ja pakkaamisesta. Tällä kertaa sain suuni auki ja ihan oikeesti juteltiin, mikä oli tosi muksaa. Saatiin selville, että ollaan samaan aikaan NYCissä, ja luultavasti lennetään yhdessä Dallasiin, jes!

Seuraavan 48 päivän aikana ois tarkotus käydä viisumihaastattelussa, kahdessa eli lääkärissä ja hammaslääkärissä, viettää viikko mökillä ja kierrellä japanilaisen vaihtarin kanssa kaks viikkoa. Tän lisäksi pitäis löytää matkalaukut, sopivia kouluvaatteita, vaihtaa dollareita, jorata Summer Upissa ja Weekendissä, sekä kierrellä erilaisissa sukujuhlissa. Kesä menee täälä suomessa nopeesti. Onneks saan nauttia auringosta sitte texasissa kun te muut alatte valmistautua kouluun ja syksyyn!

Eve

Orientaatio ja muuta löpinää

Tosiaan. 2 koetta, liikuntapäivä ja päättärit. Nämä enää jäljellä koulusta ennen kesälomaa. Vähän jännittää ehkä jo.  Anyways, expo piti orientaatiopäivän 9.5. ja aattelin siitä vähän kertoa.

Parisenvikkoa takaperin suuntasin nokan kohti helsinkiä maman kanssa. Tää tilaisuus pidettiin Hotelli Haagassa ja oli ihan mahtipäivä! Saatin tosi paljon infoa kaikesta ja tapasin wapista jo tuttuja vaihtareita, sekä täysin uusia ihmisiä. 

Aamu alkoi aamupalalla ja meille annettujen kirjekuorien sisällön tutkimisella. Saatiin siis tämmöiset kirjekuoret mistä löytyi ekan päivän ja viikon kysymykset, oppilaan ja vanhemman opas, New Yorkin Softlanding campin aikataulua ja vaikka mitä muuta. 

Aamupalan jälkeen mentiin kaikki auditorioon, jossa käytiin läpi osa aiheista mitä oltiin käyty jos Get Ready tilaisuuksissa. Lisäksi paikalla oli paljon palanneita vaihtareita ja yksi Arizonalainen poika (en yhtään tiiä miks hän oli siellä). He kuitenkin kertoi omia kokemuksia ja antoi vinkkejä. Lisäksi yhden nyt vaihdossa olevan vaihtarin äiti tuli kertomaan koti-ikävästä täällä kotirintamalla. Tän äidin tarina oli kyllä tosi hyvä, koska se antoi vähän perspektiiviä siihen, mitä kotona tapahtuu. 

Ruuan jälkeen siirryttiin pienryhmiin. Näissä pienryhmissä puhuttiin enemmän koulusta ja isäntäperheistä. Mukana siellä oli myös näitä palanneita vaihtareita, joista molemmat oli ollut jenkeissä. Toinen heistä oli ollut myös Texasissa, lähes samanlaisessa perheessä kun pitä mulla on, eli yksi host vanhempi ja toinen vaihtari. Myös tää arizonalainen poika tuli hetkeksi vastaamaan meidän kysymyksiin ja kertomaan millaista on hostata vaihto-oppilasta ja ihan ylipäätään elämästä jenkkilässä. Tääkin oli tosi hyvä koska sai just vähän kuulla siitä, millaista on hostata ja mitä vaihto-oppilaalta odotetaan. 

Tää orientaatio kesti koko päivän ja vaikka oli tosi kiva ja opettava, myös tosi raskas koska tuli niin paljon infoa kerralla. Tän päivän jälkeen on ollut kyllä vähän rauhallisempi mieli ja jotenkin alkaa vähitellen tajuta, että ihan oikeesti kohta ollaan menossa. 

 Mun host momilla on omat nettisivut meille sen vaihtareille, joihin se nyt on alkanu postaamaan kaikkea koulusta pakkaamisesta ja rahasta yms. Tän blogin avulla oon kyllä muistanut kysyä paljon enemmän, kuin mitä ilman. Eli jos jollakin on jo perhe, muistakaa kysyä lääkkeistä (tarvitaanko reseptiä, saako viedä koulun, löytyykö vastaavaa kohdemaasta), puhelinliittymästä ja muistakaa sopia mitä maksatte itse ja mitä perheet maksaa. Varsinkin jos meette jollekkin matkalle yhdessä. Nää kysymykset multa ois kyllä unohtunut kokonaan ilman tuota blogia! 

Viisumihaastattelu koputtelee jo kesäkuun lopulla, mutta en oo vielä saanut niitä lomakkeita tai ohjeita, yikes. Oon koko kesäkuun töissä, joten voi olla että tulee tekemään vähän tiukkaa saada ne kaikki täytettyä. Toivottavasi ne nyt kuitenkin kilahtaa sähköpostiin mahdollisimman pian, osa samana päivänä haastatteluun menevistä on jo nimittäin saaneet ne paperit.

Sain host momilta taas kortin, tällä kertaa tosin Brasilian puolelta.

Eeva

Hakupaketti

Tosiaan, mun hakupaketti lähti järjestölle toissapäivänä (29.11) jopa päivän ennen deadlinea! (Öö tää oli tosiaan se 2 kuukautta sitten, älkää hämääntykö xd) Hakupaketti kolahti sähköpostiin suunnilleen kuukausi sitten, aika myöhässä verraten muihin vaihtareihin.
Hakupaketti koostui 16 eri osasta, missä kysyttiin ihan perus yhteystiedoista ja päivästä, ihan helppo nakki siis (not). Lisäksi pakettiin kuului mun ja vanhempien kirje, kuvia, lääkärintarkastuksia, rokotteita, arvosanojen kääntöä jenkkien arviointitaulukkoon, allekirjoitettavia sopimuksia ja vaikka mitä. Mulle annettiin kuukausi aikaa saada paketti valmiiksi, mikä on työn määrään nähden aika paljon pienessä ajassa, varsinkin kun koeviikko puski päälle ja jakson viimeisiä töitä oli tehtävä samaan aikaan.

 1. Kuva minusta

 

Tein paketin pääosin itse ja hoidin itse myös lääkärinajat ja rokotukset. Lukiolla oli onneksi sopivasti menossa lääkärintarkastukset niin sain tungettua itseni ja täytettävät paperit jonnekkin väliin. Samassa hoitui sitten kanssa rokotukset. Otin siis Meningokokkirokotuksen, joka ilmeisesti on pakollinen kaikille jenkkeihin lähtijöille vaikka sitä paketissa ei kysyttykkään. Joku joskus puhui jotain jostain toisesta rokotteesta, mutta en nyt muista mistä enkä varmaankaan sitä ole ottanut. Hoidan sen sitten jos tarvitsee.

 2. Kuva ystävistä. Ensimmäisessä kuvassa on minä ja hyvä ystävä Maija, ja toisessa osa meidän täysin sekopäisestä lukiocrewistä.

Arvosanojen kääntämisen luotin ryhmänohjaajani käsiin samoin kuin opettajan suosituksen annoin englanninkielenopettajalleni täytettäväksi. Lisäksi allekirjoitettavia lomakkeita oli vino pino ja ne piti ensin tulostaa, allekirjoittaa ja sitten skannata takaisin koneelle ja liittää pakettiin mukaan.
Kuvia hakupakettiin liitin seitsemän. Ois ollut tietysti mahdollista laittaa enemmänkin, mutta mulla loppui yksinkertaisesti aika kesken enkä kerennyt lisäämään kuvat kun ihan tärkeimmistä asioista. Kuvat mun käsittääkseni annetaan mahdollisille hostperhe ehdokkaille vanhempien ja oman kirjeen ohessa. (laitan vaan nää viis kuvaa koska en jaksa kysyä lupaa kaikilta kavereilta ja perheenjäseniltä että saanko lisätä heistä kuvan)

 3. Kuva harrastuksista/harrastuksesta. Tässäpä pari vuotta vanha kuva musta ja mun edesmenneestä hevosesta. En tosiaan löytänyt yhtään tuoreempaa ratsastuskuvaa niin tää saa nyt sitten kelvata.

Kuvien lisäksi minä kirjotin oman kirjeen hostperheelle ja vanhemmat kirjoitti toisen. Tai äiti kirjoitti ja mä autoin. Mulla meni kirjeen kirjoittamiseen pari päivää kun hioin sitä ja luin muiden vaihtareiden kirjeitä. Äidille etin kanssa pari kirjettä mistä kattoa mallia niin ei tarvinnut puhtaaltä pöydältä alottaa. Noi mallikirjeet oli kyllä tosi käteviä ja antoi hyvän kuvan mitä kannattaa kirjottaa. 

4. Kuva paikasta, jossa vietät paljon aikaa. Eli mun huone.

Täs postauksen alun oon kirjottanu 2 kuukautta sitten. Jestas miten aika menee. Anyways, lisää hakupaketista...

Ekat sivut hakupaketista oli perus nimi, sukunimi, osoite-juttua. Lisäks oli joku sivu mihin tein mun "student profilen" johon tuli kuva joka tulee mun oppilaskorttiin sitten jenkeissä ja vastailin kysymyksiin kuten: Mitä haluan tehdä isona? ja Millainen on normaali arkipäiväsi? Näistä vastauksista löytyi viitteitä sitten aspectin sivuilla (nyt jo 'olleessa') student profilessa. Suurin osa muista sivuista oli siis allekirjoitettavia, jotka tulostin, allekirjoitin ja skannasin takaisin koneelle. Hakupaketin sain valmiiksi tosiaan just ajoissa, se lähetettiin kuitenkin takasin kaksi päivää ennen joululomaa. Mun arvosanakäännökset (jotka mun ro oli siis kääntänyt) oli parin numeron kohdalta pielessä, joten viimeisen päivän aikana ennen lomia mun ro otti yhteyden mariin ja sai arvosanat käännettyä oikein.

5. Kuva kodista. Joo, lumet ehti just sulaa ennen ku kerkesin ottaa kuvan ja tää näyttää tosi masentavalta.

Tosiaan melkeen heti uudenvuoden jälkeen mun student profile ilmestyi aspectin sivuille ja sain vahvistuksen että hakupaketti on hyväksytty jenkkien päässä! Pari päivää tästä tuli ilmoitus mahdollisesta host-perheestä Texasissa, allekirjoitin tarvittavat paperit ja nyt siis mun student profile ei ole enään aspectin sivuilla. Näinpä odottelen täällä virallista vahvistusta expolta ja aspectilta että oon tosiaan lähdössä texasiin ja lähtöpäivää (tai edes alustavaa lähtöpäivää, pls).

Fiilikset on tosi jännittyneet ja positiiviset. Oon nähnyt nyt lähiaikoina aika paljon unia vaihdosta, mikä on ehkä vähän kummallista, mut ihan hauskaa. Koulussa alkaa maanantaina uus jakso ja vanhojentanssit ja hiihtoloma lähestyy uhkaavasti. Kesätyöjutut on selvitetty ja meen ainakin kesäkuuksi töihin yhteen ravintolaan, Summer Upiin on kesän aikana pakko päästä ja Weekendiin jos vaan on mahis! Aika menee ihan sikanopeesti ja se vähän pelottaa mua. Päivälaskurin mukaan elokuuhun on tänään 6 kk aikaa, mikä on ihan liikaa ja samalla ihan liian vähän. Vähän jänskättää! Saatan olla ehkä vähän sekasin mut luulen et se on ihan hyvksyttävää tässä tilanteessa.

E

The first

Ayee!
 Mä olen Eeva (vielä) 16 vuotias tyttö etelärannikon lähettyviltä. Oon lähdössä jenkkeihin vaihtoon 2015-2016, järjestönä toimii explorius ja vastaanottavana on Aspect Foundation. Oon aika ajoissa tän blogin kanssa, mutta mun tekosyy blogin tekemiselle näin ajoissa on se, että hakuprosessi on vielä tosi tuoreessa muistissa. Itse etsiessäni apua hakemisen ja hakupaketin kanssa en löytänyt paljon mitään, useimmat oli kerenneet jo unohtamaan hakuprosessin pikkujuttuja. Toivottavasti mulla ne on vielä muistissa.  Blogi tulee olemaan jossakinmäärin päiväkirjatyyppinen ja lähinnä ajattelin sen mukavana muistona ja läheisille hyvänä tapana pysyä mukana mun menossa. Ulkopuoliset lukijat on kuitenkin aina tervetulleita haha 

Oon nyt lukion kakkosella, eli oon lähdössä vuotta myöhemmin kun yleensä vaihtoon lähdetään. Tänä vuonna on siis luvassa wanhat ja Lontoon reissu koulun kanssa, sekä wanhojen risteily. 

Tällä hetkellä mun hakuprosessi on siinä vaiheessa, että hakupaketti ois lähdössä 7 päivän päästä. Vielä moni asia puuttuu (mm.äidin kirje, kuvia, virkatodistus ja lääkärintodistus) joten pieni paniikki alkaa iskemään. Kun hakupaketti on saatu jenkkilään alkaa ne mulle etsimään perhettä. Monet muut on saanut tehdä aluevalinnan ja tietää suunnilleen minnepäin on menossa, mulla ei oo mitään käsitystä. Oon allerginen pähkinöille, joten en saanut tehdä tätä aluevalintaa jotta mun perheen löytyminen ei rajoittuisi yhtään enempää.

Blogi alkaa pikkuhiljaa varmasti muotoutumaan, tällä hetkellä tää on aika alkeellisessa tilassa... Kun oppisi käyttämään bloggeria niin muuttuu varmaan helpommaksi tämäkin, älkää tuomitko mun alkukantaisia virheitä.

Eeva