Summer Paradise

tää laatu on jotain ihan mahtavaa...

Ensimmäinen kuukausi rapakon toisella puolen on takana, enkä voi uskoa et enää 9 kuukautta on edessäpäin. Aika menee nopeesti, monet varoitteli siitä mutta en uskonut et se menis ihan silmänräpäyksessä. //My first month on the other side of the atlantic is over, and i can't believe i only have 9 months left. Time flied by and a lot of people warned me about that, but i didn't believe it would really go this fast.


Tää viikko oli yllättävän hyvä. Söin lounasta yhen tyttöporukan kanssa ja launataina kävin Air Show'ssa Ryanin ja Noran kanssa. Oli muuten ihan mahtia! Lähettiin aamupäivästä kaupungin toiselle puolelle ja aattelin et kyseessä on vaan jtn lentokoneita lentelees ja muutama ihminen siellä täällä. Eh, välillä pitää muistuttaa itelle että nyt ollaan teksasissa. Mikään ei oo pientä eikä missään ole 'vähän ihmisiä.'  Matka jonka piti olla 40 minuuttia, muuttui puolekstoista tunniksi koska ruuhkat. // The past week was surprisingly fun. I had lunch with a group of girls (finally!) and on saturday Ryan took me and Nora to the Air Show, which was like the best thing ever. I tought it was gonna be a small thing with some people.. Sometimes i need to remind myself that i'm not in Finland anymore. Nothing is  small and there is always a lot of people where ever you go. The ride that was supposed to be 40 minutes, turned into an hour and a half because of traffic.

Saavutiin siis alueelle joka ei tosiaan ollu pieni eikä siellä tosiaan ollu vähän ihmisiä. Oli myös ihan sairaan kuuma eikä varjoa _missään._ Ylläri sinänsä (not) Koko se alue oli täynnä ruoka ja lelukojuja ja lentokoneita, joiden sisällä pääsi käymään. Vähän niinko lentokonemuseo ulkona, paitsi että suurin osa koneista mitä siellä oli oli armeijan koneita. Iltapäivästä niillä oli lentonäytöksiä, missä porukkaa hyppi laskuvarjohyppyjä ja muuta hullua. Paras osa näytöksestä oli kyllä ehdottomasti The Blue Angels, joka on siis armeijan oma spessu lentoryhmä (kyllä, suomenkieli katoaa pikkuhiljaa) ja ne on ihan superhyviä. // We got to the air show area and it was nothing i expected. It was super hot and the only shadows were under the wings of the planes that were on display. The whole area was full of people, food and airplanes. Awesome. The Air Show itself was really cool, people jumped out of the planes and everything. The best part of the show was The Blue Angeles though.
(https://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Angels)

Iltapäivällä ajeltiin sitte kotiin ja käytiin syömässä. Ryan päätti jäädä meijjän kanssa hengaamaan, joten istuttiin iltaa yhessä ja laulettiin, kun Nora soitti kitaraa. Istuttiin ulkona riippumatossa tähtitaivaan alla. Se hetki oli suoraan kun jostain elokuvasta, ihan täydellistä. Jotenki tajusi, miten onnellinen ja onnekas on, miten elämä on johtanut siihen täydelliseen hetkeen. // After the show we had dinner and just hanged at our place. Nora palyed the guitar and we just sat outside in the hammoc and sang under the stars. That moment was like straight from a movie, perfect. It made me realize how happy i really am and how my life had lead me in to this perfect moment.

Tänään alkoi neljäs kouluviikko ja kuudennen viikon välikokeet alkaa lähestyä... Ei siinä muuta, koulu on oikeestaan aika helppoa, mutta US History ja economics on sanastoltaan tosi vaikeeta. Täytyy alkaa ihan tosissaan panostaa, vaikka englanti alkaa tuleen jo ihan luonnostaan ja muutenkin alkaa helpottamaan.

Western Hills

Downtown Fort Worth

Ensimmäinen viikko koulussa on nyt ohi (ja toinen alkamassa ihan liian pian.) Western Hills high schoolissa on joku 1500 oppilasta, ihan jäätävän kokonen koulurakennus + koulun ulkopuoliset välikaikaiset luokkahuoneet. Kartta on pakko olla mukana koko ajan. Mä ihan oikeesti eksyn siellä koko ajan, ei oo ees hauskaa.

Maanantaina oli siis eka koulupäivä ja voi pojat että olin ihan pissit housussa. Mun eka tunti oli tietty ulkona, eli ensin piti selviytyä alakertaan, josta ulos ja sitten piti löytää oikee rakennus (niitä on joku 20) ja niistä rakennuksista oikee luokka. Selvisin kun ihmeen kaupalla luokkaan ja sain mun lukujärjestyksen, jota jouduin sitte muokkaamaan myöhemmin. En saanut sitä mun toivomaa softballia, joten haaveet siitä katosi kun tuhka tuuleen.

Vaihdoin siis pari kurssia, ja ne sekotti mun lukujärjestyksen ihan kunnolla. Ainoo aine mikä pysy paikallaan oli äikkä, ja silti eksyn joka kerta kun lähen sinne seikkailemaan.... Terveystieto vaihtui ranskaan (jonka yritän nyt saada takasin, haha), governmentin sijasta mulla on nyt Us history ja economics ja matikka vaihtui (ylläri!) jalkapalloon! Siihen eurooppalaiseen siis, ei näillä täällä oo edes tytöille footballjoukkuetta, höh.

Tosiaan! Ekat jalkapalloharkat mulla oli perjantaina, lämpöä oli n.+35 astetta, ei pilvenhattaraakaan taivaalla ja ilmansaasteet tietty ilmassa. Mä selvisin, mut voi pojat en oo ikinä hikoillu niin paljoa. Meinasin pyörtyä kentälle, oksentaa useempaan otteeseen ja tukehtua. Tän jälkeen oli juostava etsimään bussia, joita on koulun edessä joku 20. Oon oikeesti ihmeissäni miten oon vielä elossa. Huomenna uudestaan. Nyt mulla sentään on kunnolliset kengät, jee!

Kavereita en silleen oo saanu vielä. Toki melkeen joka tunnilla on joku jolle välillä jutella, mutta semmosia "syödään yhdessä lounasta" kamua ei oo vielä löytynyt. Syytän mun lukujärjestyksen muutosta, mutta ehkä joku tähtitieteen tunnilta adoptoi mut niiden lounasporukkaan.Toivottavasti. Voin vaikka rukoilla. Ihan oikeesti. Mä kieltäydyn syömästä yksin.

Huomenna alkaa spirit week, josta lisää ens viikonloppuna!

KATTOKAA MITÄ LÖYSIN TÄNÄÄN!!!!!!!

Texas

Everything is bigger in Texas. Paitsi sipsipussit, ne on pienempiä.

Eka viikko on siis takana täällä cowboykaupungissa, ja kaikenlaista ollaan koettu. Nora ja mom oli mua meidän koordinaattorin ja hänen vaihtarin kanssa. Kentältä ajettiin suoraan kotiin, ja asetuttiin huoneisiin ja mentiin aikasin nukkumaan. Viikon aikana ollaan käyty stockyardilla, keskustassa, kirkossa, vesipuistossa, shoppailemassa ja syöty _paljon_
// My first week here in texas is over and i've experinced a lot of new things. Nora, mom, my coordinator and her new exchange student were waiting for me at the airport. From there we drove staright to home, saw the house and went to sleep. During this week we've seen the Stocyards, downtown, church, had fun at Hurricane Harbour, shopping and all the restaurants.

Täällä on kuuma. Siis ihan oikeesti kuuma. Ulkona ei kauheesti tuu vietettyä aikaa, sisällä on paljon mukavampaa ilmastoinnissa. Paitsi jos se on liian kylmällä, silloin tääkin kylmään tottunut suomineito kääriytyy vilttiin.
// It's hot in here. I mean seriously, hot. We haven't been outside much, because it's so much more nicer inside with the airconditioning.
Asiat täällä on tosi hyvin, aluksi englannin puhuminen oli tosi väsyttävää. Nyt alkaa jo helpottaa, eikä nukkumatti kutsu kuuden aikaa illalla, haha. Eka koulupäivä häämötää huomenna, ja oon ihan mielettömän hermostunut ja yritän olla oksentamatta. Ei olla vielä edes saatu lukujärjestyksiä...
// Everything is good in here. At fors speaking english was really tiring, but it's getting easier every day and i'm not ready for bet at 6pm... Tomorrow is the first day of school and i'm so nervous. I don't even knoew my schedule yet.

Tosiaan, luulin että kaikki mun paperityö on tehty, eikä tarvii täyttää mitään enää. Käytiin koululla sitte rekisteröitymässä ja ne ojensi mulle 17 sivusen paperinipun joka mun piti täyttää suraavaksi päiväksi. Kun keskiviikkona saatiin paperit täytettyä, käytiin koululla uudestaan ja juteltiin terveydenhoitajalle mun allergialääkkeistä. Lisää papereita! Nää vaan piää täytää lääkärissä, joka maksaa ja jonne joudun joka tapauksessa jos pääsen softball-joukkueeseen. Huomenna saadaan tietää pääsenkö joukkueeseen vai mitä tehdään. Yikes!

7 Days to go - Fiiliksiä

7 päivää (!!!!!!!!!!!!)

Lähtöön ei oo enään viikkoja, vaan päiviä. Eilen olin vikaa päivää töissä (tätä sanoin jo viime kuun lopussa, mutta miten kävikään..) ja nyt mun elämä alkaa ihan oikeesti pyörimään lähdön ympärillä.
Mua pelottaa, jännittää, stressaa, enkä meinaa pysyä pöksyissäni innostukselta. Fiilikset vaihtelee laidasta laitaan päivien ja jopa tuntien sisällä. Tekemistä on ihan mielettömästi ja mietin, että kerkeenkö oikeesti kaikkea.
 Pakkaus on alkumetreillä. Matkalaukut on, mutta niissä ei ole vielä mitään. Tuliaisista on murto-osa hommattu ja viimeiset tarvittavat vaatteet kolahtaa postiin tänviikon puolessavälissä. Homecomingpuku, jonka otan täältä mukaan, on vieläkin pienoisesti rikki, ja mukaan tarvittavat lääkkeet ja muut on vielä resepteineen kaikkineen kadoksissa. En oo käynyt kampaajalla moneen kuukauteen, enkä oo vielä edes kerennyt järkkäämään mitään läksiäisiä. Puhumattakaan siitä, että mulla ei oo edelleenkään dollareita. Miten lähteminen on mulle aina niin vaikeeta.

Kaiken stressin keskellä mun into on vaan kasvanut. En malta oottaa, että vihdoin nään mun host-siskon nykissä ja voidaan puhua ihan kunnolla. En malta oottaa, että nään mitä Mom on tehnyt talolle (se on pistänyt paikat ihan uusiksi nyt kesällä, kaikki makkarit ja keittiöt ja kaikki), jännää! En malta oottaa, että koulu alkaa ja pääsen vihdoin kokemaan sen aidon ja oikeen high school spiritin (vaikkei se ehkä ookkaan niin kun High School Muscal, lol) En malta oottaa, että pääsen pian lämpimään. En malta oottaa!

Näiden 7 päivän aikana tulee tapahtumaan ihan mielettömästi. Sanotaan hyvästejä, bailataan festareilla, valvotaan öitä ja itketään aamuja.
Ne sanoo: Leave, when everything is perfect! ja niin mä teen.

// 7days to go, crazyyyy! Yesterday was my last day at work (it was supposed to be a month ago but look what happened, haha) and now my life is all about leaving. I'm scared, nervous, stressed out and so very excited. There is so much to do in these last days that i'm not sure if i'll manage. 
I still haven't satreted packing. Last of my chlothes are arriving this week and i still need some prescriptions from my doctor so i can get all my medication with me. I don't even have dollars yet.
Even tough i'm really stressed out by all the things i still have to do, my excitement grows stronger every day. I can't wait to finally see my host sister and mom, or that schools starts and i can experience the "real" american high school (even though it's not like High School Musical) I can't wait to finally get out of this awful finnish summer and see the sun. I can't wait!
They say: Leave when everything is perfect! And thats exactly what i'm gonna do.

Skype

Lauantaina sovittiin momin kanssa että skypetetään sunnuntaina, kun hän on tullut kirkosta. Ennen tätä puhelua jännitti. Koko päivänä ei voinut istua paikallaan, jotain on piti tehdä ettei ala stressaamaan liikaa. Saattaa kuulostaa vähän hassulta että jännitin näin paljon. Toiset vaihtarit yleensä skypettelee perheelleen jo aika alusta asti heti. Mä kuitenkin oon lähetelly sähköpostia, lukenu hänen blogia ja muutenkin ollut yhteydessä jo maaliskuusta asti. Ja nyt vasta skypetetettiin. Eka kerta on aina pahin ja mun englanti vähän jännitti. Eikä niin vähänkään. Enkku on ollu mulla ihan kiitettävä aina ja mä ymmärrän sitä tosi hyvin. Puhe kuitenkin jännittää mua aina, ja viimesestä puhutusta englanninkielisestä keskustelusta on aikaa. Töissä puhun pari sanaa englantia joka päivä, netissä kirjotan suurimmaksi osaksi englanniks, mutta keskustelu vähän jännittää.

Juhannusmaisemat mökillä

Anyways, ite puhelu meni ihan hyvin. En keksinyt mitään uusia kysymyksiä ja hän vaan kyseli multa kaikkea mun perheestä ja töistä yms. Mä menin kuitenkin vähä lukkoon enkä loppujenlopuks puhunut kauheesti. Näin jälkikäteen tuli mieleen kaikkia asioita joita ois voinut sanoa ja kysyä ja nyt vähän harmittaa, etten saanut suuta auki silloin. Tiiän kuitenkin et tuun oleen paljo rentoutuneempi kun nähdään, koska enkkua on tultu puhuttua jo Japanilaisen vaihtarin kanssa (hostataan häntä kaks viikkoa) ja nykissä muitten vaihtareiden kanssa.
Btw, suunniteltiin ennen koulun alkua jossain vesipuistossa käyntiä. Kuulemma Six Flagsissa on niin kovat jonot ja koska kuuma, niin joskus on siellä joku pyörtynyt. Samoin vähän koulun alun jälkeen lähdetään roadtripille momim matkakamun Andrean kanssa viikonloppureissulle San Antonioon. Weee ihanaa.

Maanantaina skypeteltiin sitte Noran kanssa. Oli tosi kiva vihdoin nähdä ja ihan kunnolla jutella. Nyt alkaa myös iskemään, että nää ihmiset on oikeesti olemassa ja ne odottaa mua sinne. Ei leikitä netissä vaan ihan oikeessa elämässä. Yhdessä panikoitiin koulun alusta, pukukoodista, lähdön lähenemisestä ja pakkaamisesta. Tällä kertaa sain suuni auki ja ihan oikeesti juteltiin, mikä oli tosi muksaa. Saatiin selville, että ollaan samaan aikaan NYCissä, ja luultavasti lennetään yhdessä Dallasiin, jes!

Seuraavan 48 päivän aikana ois tarkotus käydä viisumihaastattelussa, kahdessa eli lääkärissä ja hammaslääkärissä, viettää viikko mökillä ja kierrellä japanilaisen vaihtarin kanssa kaks viikkoa. Tän lisäksi pitäis löytää matkalaukut, sopivia kouluvaatteita, vaihtaa dollareita, jorata Summer Upissa ja Weekendissä, sekä kierrellä erilaisissa sukujuhlissa. Kesä menee täälä suomessa nopeesti. Onneks saan nauttia auringosta sitte texasissa kun te muut alatte valmistautua kouluun ja syksyyn!

Eve

Kuulumisia

 Holaaaaaa

Viime postauksesta on tosiaan vierähtänyt tovi... Sorry about that. Tosiaan, aattelin nyt kertoa vaan vähän kuulumisia ja tämmöstä. Kuvat on mitä on, mutta oon nyt tehnyt tätä postausta usemman päivän ajan kun en löytänyt mitään kuvia. Kärsikää siis näistä.

Maanataina alkoi vika jakso koulua ennen lähtöä! Vähän pelottaa, vika jakso menee aina ihan kauheen nopeesti koska on paljon lomapäiviä ja varsinkin kun oon tosiaan Lontoossa koulun Science & Culture ryhmän kanssa viikon. Yhteensä siis laskeskelin että esim. matikkaa on alle 20h koko jaksossa, yikes. Tänään on tasan 117 päivää ennen lähtöä ja ootan innolla että päivät vähenee.

Host momin ja siskon kanssa on tultu juteltua ja musta tuntuu et tullaan tosi hyvin toimeen. Varsinkin sisko Nora tuntuu jo tosi läheiseltä, vaikka ikäeroa on yli vuosi. Tykätään molemmat liikunnasta, musiikista ja kirjoista. Oon ihan kauheen ilonen että mulla on sisko, joka käy läpi tätä samaa ja jonka kanssa pystyy puhumaan kaikesta. Momin kanssa en oo jutellut yhtä tiheesti kun Noran kanssa, varsinkaan nyt kun hän on Brasiliassa matkustelemassa, hah. Lähetin momin kahdelle edelliselle vaihto-oppilaalle sähköpostia ja kyselin kaikkea koulusta, momista ja yleisesi kaikesta. Toisella tytöistä oli ollu ongelmia koulun pukukoodin kanssa ja luulen et mulla tulee olemaan ihan samoja ongelmia. Oon tottunu pukemaan just ne vaatteet mitä huvittaa, joten se että en voi laittaa toppia kouluun tuntuu ihan tosi tyhmältä. Myöskin se, että vaatteissa ei saa olla tekstiä ja sukkien on oltava samaa paria tulee tarvitsemaan vähän totuttelua. Onneks mom tuntee pukukoodin hyvin niin osaa sitten sanoa jos mun vaatteet on jotenkin epäsopivia. Kuulin myös että koulussa tulee olemaan muitakin vaihto-oppilaita mun ja Noran lisäksi, mikä on musta kauheen kiva. Jos ei muita kavereita löydä, niin voi lyöttäytyä heidän seuraan.

Muista vaihto-oppilaista puheenollen Dallas-Fort Worth alueelle on tulossa näillä näkymin ainakin 2 muutakin suomalaistyttöä! Täytyy ainakin kerran nähdä kaikki yhdessä..

Sain kortin momilta!

Muutama viikko sitten kävin myös tuberkuloositesteissä, eli ihan perus keuhkoröntgenissä. Mulla oli ihan sikamukava lääkäri, joka teki lausunnot suoraan englanniksi niin mun ei tarvinnyt käydä kääntämässä niitä. Samoin pääsin röntgeniin heti ja valmiin lausunnon sain jo seuraavana päivänä. Itse kävin siis yksityisellä puolella. Monet muut vaihtarit on joutunut oottamaan lausuntoa tosi pitkäänkin, mutta mulla kävi onneks tosi nopesti kun deadline oli jo tosi lähellä, hah. 9.5 Helsingissä on Exploriuksen orientaatiotilaisuus. Onko ketään muita vaihtareita tulossa samaan tilaisuuteen? Olis tosi mukava miitata ja vähän vaihtaa kuulumisia tai jotain!

 Maanantaina mä suuntaan tosiaan askeleet kohti Lontoota. Ihan hassua ajatella, että sen jälkeen seuraavan kerran helsinki-vantaalla ollaan hyvästelemässä perhe 10 kuukaudeksi! Muutenkin nyt oon alkanut kiinnittämään huomiota kaikkiin juttuihin joita tulee tekemään viimeisen kerran ennen vaihtoa. Löytyisköhän mämmiä vielä kaupoista?

Eeva
 

ELTIS-testi

YO

Elikkäs tänään läimästiin naaman eteen semmonen kun ELTIS-testi. ELTIS aka English Language Test for International Students on siis kielitesti vaihto-oppilaille. Ilman tätä testiä ei siis pääse vaihtoon. Kokeen saa uusia niin monta kertaa kunnes pääsee läpi, eli vaihtoonppäsy ei riipu siitä.

Mulla tää testi oli Vantaalla Sotungin koulu/lukio/emt mutta expo on järjestänyt näitä pitkin syksyä ihan ympäri suomea. Vaihtareiden wappiryhmässä sain semmosen käsityksen että ELTIS ois kauheen vaikee ja moni oli joutunu uusimaanki sen. Mun mielestä se ei ollut niin paha kun aattelin (mä kyllä pelkäsin ihan täysin pahinta) mutta esim. Salla (samaisesta wappiryhmästä) koki sen vähän hankalammaksi. Se siis riippuu ihan ihmisestä ja siitä et lukeeko esim. kirjoja paljon englanniksi.

Itse testi oli kaksiosainen, kuultu ja luettu osio. Vastausvaihtoehtoina oli abc/abcd. '
Kuullussa osiossa oli kuvia ja sitten piti valita kuuleman perusteella mitä siinä tapahtuu. Sitten oli kanssa jotain laskuja mitä piti kuullusta päätellä että mitä niistä kuvailtiin. Kuullussa oli myös pari kolme tarinaa tai keskustelua missä piti vastata sysymyksiin.
Luetussa oli ensin osio missä piti valita sana tyhjän kohtdan paikalle ja kolme tarinaa missä piti vastata kysymyksiin. Tarinoiden aiheena oli esim. jokun intiaaniheimon historia ja tutkija ja sen kuuluisimmat keksinnöt.

 Päädyin jotenkin selailemaan kuvia viime kesältä ja rupesin miettimään miten erilaista silloin oli. En ollut varma pääsenkö vaihtoon, mun hepo oli vielä elossa ja elo oli kovin huoletonta. Pienen kaamosmasennuksen kourissa on hyvä vähän imeä d-vitamiinia aurinkoisten kuvien kautta. Lisäks mulle alkaa iskemään jouluahdistus kun vasta eka lahja on ostettu ja taisin kadottaa senkin tänne vaatevuoreen. Jestas. Ahdistusta lisää ajatus siitä että ens vuonna joulupöydässä on kalkkunaa. Ei kinkkua. Kalkkunaa. Help!

X
Eeva

Hakuprosessi

Ayee!

Näin kipeenä on hyvin aikaa miettiä ja kirjotella, ja rupesin miettimään tätä mun hakuprosessia. Ensimmäinen idea vaihtoon lähdöstä mulle tuli jo tosi pienenä, kun isän kummipoika lähti jenkkeihin vaihtoon. Siitä on yli 7 vuotta aikaa ja olin aika nuori, mutta silloin mulle tuli idea, että haluan joskus opiskella ulkomailla. Ekan kerran mainitsin mun suunnitelmista vanhemmille joskus kutosluokalla ja sain tietysti kieltävän vastauksen. Vähäksi aikaa unohdin mun haaveen jenkeistä ja vaihdosta, mutta ysillä yhteishakujen aikaan muistin tämän ja aloin kyselemään uudestaan ja selvittämään eri järjestöjä ja vaihtoehtoja. Mun vanhemmat oli todella vastaan tätä ajatusta. Lähinnä mun ajatus jenkkeihin lähtemisestä jo lukion ykkösen jälkeen kauhistutti niitä. Kun aloin taas kerran puhumaan vaihtoon lähdöstä oli jo liian myöhästä lähteä kakkosen ajaksi. Nyt mun vanhemmat kuitenkin alkoi näyttämään hitaasti vihreää korttia, joten kesän tullessa hiillostin mun vanhemmat suostumaan mun ideaan. Lupasin maksaa osan maksuista itse ja hoitaa itse kaikki paperihommat, lääkärintarkastukset, rokotteet yms. Lisäksi vauhtovuoden aikana olen vuotta vanhempi kun normisti, nyt kun lähden vasta abivuoden ajaksi.

Elokuussa varasin haastatteluajat kolmeen eri vaihtarijärjestöön YFUlle, Intolle ja Explorukselle. Expolta sain sähköpostia tosi nopeasti että haastattelu olisi jo kolmen päivän päästä. Muut haastattelut venyi aika pitkälle, joten kun sain expolta hyväksymispaperit, jouduin pyytämään lisäaikaa jotta voin käydä muidenkin järjestöjen haastatteluissa. Expon haastatteluun täytin jtn papereita (englanniksi) missä kysyttiin mun harraastuksia, miksi haluan vaihto-oppilaaksi yms. Äiti sai samankaltaisen paperin täytettäväksi missä kysyttiin hänen ajatuksia vaihtoon lähdöstä. Haastattelun aikana käytiin läpi kysymyslaput ja englanninkielinen osio. Englanninkielisessä osiossa haastattelja kysyi ihan peruskysymyksiä joihin oli helppo vastata. YFUn haastattelu oli ryhmähaastattelu jonka aikana meidän piti kirjoittaa essee jostain annetusta aiheesta. Haastattelijoilla oli taas kysymyslappuja ja vastattiin niihin vuorotellen. Lisäksi meille kerrottiin erilaisia tilanteita ja meijän piti kertoa miten niihin reagoisimme. Inton haastattelussa lähinnä kerrottiin yksityiskohtaisemmin  vaihdon eri vaiheita. Muistaakseni Intollekkin täytin jonkun lappusen.
Mulla tosiaan on pähkinäallergia ja Into hylkäsi mun hakemuksen heti asian selvittyä. YFUlla oli myös allergiapaikat täynnä, mutta se ei haitannut kun olin jo hyväksynyt Expon sopimuksen.

Hakupaketin sain lokakuun lopussa, siitä teen ihan oman postauksen.

Keväämmällä täytyy käydä ottamassa tuberkuloositesti, hommata viisumi ja tehdä vaikka ja mitä.
Expolla on nyt tähän mennessä ollut 2 Get Ready-tilaisuutta. Yhteensä tilaisuuksia on neljä. Lisäksi 16.12 mun pitää käydä tekemässä ELTIS-testi vantaalla. Tein sen harjoittelutestin ja se vaikutti aika vaikeelta, kattoo nyt montako kertaa mun pitää tehdä se että pääsen läpi.

Tää vuosi on mennyt ihan mielettömän nopeasti ja tosi kummaa ajatella että tasan vuoden päästä vietän suomen itsenäisyyspäivää ihan täysin eri tavalla. Ei tule katseltua linnan juhlia eikä Tuntematonta sotilasta, ei nää sukulaisia eikä edes omaa perhettä. Hassua.
En meinannut löytää mitään sopovia kuvia tähän postaukseen niin saatte nyt sitten kärsiä siitä.

X
Eeva

The first

Ayee!
 Mä olen Eeva (vielä) 16 vuotias tyttö etelärannikon lähettyviltä. Oon lähdössä jenkkeihin vaihtoon 2015-2016, järjestönä toimii explorius ja vastaanottavana on Aspect Foundation. Oon aika ajoissa tän blogin kanssa, mutta mun tekosyy blogin tekemiselle näin ajoissa on se, että hakuprosessi on vielä tosi tuoreessa muistissa. Itse etsiessäni apua hakemisen ja hakupaketin kanssa en löytänyt paljon mitään, useimmat oli kerenneet jo unohtamaan hakuprosessin pikkujuttuja. Toivottavasti mulla ne on vielä muistissa.  Blogi tulee olemaan jossakinmäärin päiväkirjatyyppinen ja lähinnä ajattelin sen mukavana muistona ja läheisille hyvänä tapana pysyä mukana mun menossa. Ulkopuoliset lukijat on kuitenkin aina tervetulleita haha 

Oon nyt lukion kakkosella, eli oon lähdössä vuotta myöhemmin kun yleensä vaihtoon lähdetään. Tänä vuonna on siis luvassa wanhat ja Lontoon reissu koulun kanssa, sekä wanhojen risteily. 

Tällä hetkellä mun hakuprosessi on siinä vaiheessa, että hakupaketti ois lähdössä 7 päivän päästä. Vielä moni asia puuttuu (mm.äidin kirje, kuvia, virkatodistus ja lääkärintodistus) joten pieni paniikki alkaa iskemään. Kun hakupaketti on saatu jenkkilään alkaa ne mulle etsimään perhettä. Monet muut on saanut tehdä aluevalinnan ja tietää suunnilleen minnepäin on menossa, mulla ei oo mitään käsitystä. Oon allerginen pähkinöille, joten en saanut tehdä tätä aluevalintaa jotta mun perheen löytyminen ei rajoittuisi yhtään enempää.

Blogi alkaa pikkuhiljaa varmasti muotoutumaan, tällä hetkellä tää on aika alkeellisessa tilassa... Kun oppisi käyttämään bloggeria niin muuttuu varmaan helpommaksi tämäkin, älkää tuomitko mun alkukantaisia virheitä.

Eeva