7 Days to go - Fiiliksiä

7 päivää (!!!!!!!!!!!!)

Lähtöön ei oo enään viikkoja, vaan päiviä. Eilen olin vikaa päivää töissä (tätä sanoin jo viime kuun lopussa, mutta miten kävikään..) ja nyt mun elämä alkaa ihan oikeesti pyörimään lähdön ympärillä.
Mua pelottaa, jännittää, stressaa, enkä meinaa pysyä pöksyissäni innostukselta. Fiilikset vaihtelee laidasta laitaan päivien ja jopa tuntien sisällä. Tekemistä on ihan mielettömästi ja mietin, että kerkeenkö oikeesti kaikkea.
 Pakkaus on alkumetreillä. Matkalaukut on, mutta niissä ei ole vielä mitään. Tuliaisista on murto-osa hommattu ja viimeiset tarvittavat vaatteet kolahtaa postiin tänviikon puolessavälissä. Homecomingpuku, jonka otan täältä mukaan, on vieläkin pienoisesti rikki, ja mukaan tarvittavat lääkkeet ja muut on vielä resepteineen kaikkineen kadoksissa. En oo käynyt kampaajalla moneen kuukauteen, enkä oo vielä edes kerennyt järkkäämään mitään läksiäisiä. Puhumattakaan siitä, että mulla ei oo edelleenkään dollareita. Miten lähteminen on mulle aina niin vaikeeta.

Kaiken stressin keskellä mun into on vaan kasvanut. En malta oottaa, että vihdoin nään mun host-siskon nykissä ja voidaan puhua ihan kunnolla. En malta oottaa, että nään mitä Mom on tehnyt talolle (se on pistänyt paikat ihan uusiksi nyt kesällä, kaikki makkarit ja keittiöt ja kaikki), jännää! En malta oottaa, että koulu alkaa ja pääsen vihdoin kokemaan sen aidon ja oikeen high school spiritin (vaikkei se ehkä ookkaan niin kun High School Muscal, lol) En malta oottaa, että pääsen pian lämpimään. En malta oottaa!

Näiden 7 päivän aikana tulee tapahtumaan ihan mielettömästi. Sanotaan hyvästejä, bailataan festareilla, valvotaan öitä ja itketään aamuja.
Ne sanoo: Leave, when everything is perfect! ja niin mä teen.

// 7days to go, crazyyyy! Yesterday was my last day at work (it was supposed to be a month ago but look what happened, haha) and now my life is all about leaving. I'm scared, nervous, stressed out and so very excited. There is so much to do in these last days that i'm not sure if i'll manage. 
I still haven't satreted packing. Last of my chlothes are arriving this week and i still need some prescriptions from my doctor so i can get all my medication with me. I don't even have dollars yet.
Even tough i'm really stressed out by all the things i still have to do, my excitement grows stronger every day. I can't wait to finally see my host sister and mom, or that schools starts and i can experience the "real" american high school (even though it's not like High School Musical) I can't wait to finally get out of this awful finnish summer and see the sun. I can't wait!
They say: Leave when everything is perfect! And thats exactly what i'm gonna do.

Skype

Lauantaina sovittiin momin kanssa että skypetetään sunnuntaina, kun hän on tullut kirkosta. Ennen tätä puhelua jännitti. Koko päivänä ei voinut istua paikallaan, jotain on piti tehdä ettei ala stressaamaan liikaa. Saattaa kuulostaa vähän hassulta että jännitin näin paljon. Toiset vaihtarit yleensä skypettelee perheelleen jo aika alusta asti heti. Mä kuitenkin oon lähetelly sähköpostia, lukenu hänen blogia ja muutenkin ollut yhteydessä jo maaliskuusta asti. Ja nyt vasta skypetetettiin. Eka kerta on aina pahin ja mun englanti vähän jännitti. Eikä niin vähänkään. Enkku on ollu mulla ihan kiitettävä aina ja mä ymmärrän sitä tosi hyvin. Puhe kuitenkin jännittää mua aina, ja viimesestä puhutusta englanninkielisestä keskustelusta on aikaa. Töissä puhun pari sanaa englantia joka päivä, netissä kirjotan suurimmaksi osaksi englanniks, mutta keskustelu vähän jännittää.

Juhannusmaisemat mökillä

Anyways, ite puhelu meni ihan hyvin. En keksinyt mitään uusia kysymyksiä ja hän vaan kyseli multa kaikkea mun perheestä ja töistä yms. Mä menin kuitenkin vähä lukkoon enkä loppujenlopuks puhunut kauheesti. Näin jälkikäteen tuli mieleen kaikkia asioita joita ois voinut sanoa ja kysyä ja nyt vähän harmittaa, etten saanut suuta auki silloin. Tiiän kuitenkin et tuun oleen paljo rentoutuneempi kun nähdään, koska enkkua on tultu puhuttua jo Japanilaisen vaihtarin kanssa (hostataan häntä kaks viikkoa) ja nykissä muitten vaihtareiden kanssa.
Btw, suunniteltiin ennen koulun alkua jossain vesipuistossa käyntiä. Kuulemma Six Flagsissa on niin kovat jonot ja koska kuuma, niin joskus on siellä joku pyörtynyt. Samoin vähän koulun alun jälkeen lähdetään roadtripille momim matkakamun Andrean kanssa viikonloppureissulle San Antonioon. Weee ihanaa.

Maanantaina skypeteltiin sitte Noran kanssa. Oli tosi kiva vihdoin nähdä ja ihan kunnolla jutella. Nyt alkaa myös iskemään, että nää ihmiset on oikeesti olemassa ja ne odottaa mua sinne. Ei leikitä netissä vaan ihan oikeessa elämässä. Yhdessä panikoitiin koulun alusta, pukukoodista, lähdön lähenemisestä ja pakkaamisesta. Tällä kertaa sain suuni auki ja ihan oikeesti juteltiin, mikä oli tosi muksaa. Saatiin selville, että ollaan samaan aikaan NYCissä, ja luultavasti lennetään yhdessä Dallasiin, jes!

Seuraavan 48 päivän aikana ois tarkotus käydä viisumihaastattelussa, kahdessa eli lääkärissä ja hammaslääkärissä, viettää viikko mökillä ja kierrellä japanilaisen vaihtarin kanssa kaks viikkoa. Tän lisäksi pitäis löytää matkalaukut, sopivia kouluvaatteita, vaihtaa dollareita, jorata Summer Upissa ja Weekendissä, sekä kierrellä erilaisissa sukujuhlissa. Kesä menee täälä suomessa nopeesti. Onneks saan nauttia auringosta sitte texasissa kun te muut alatte valmistautua kouluun ja syksyyn!

Eve

Kuulumisia

 Holaaaaaa

Viime postauksesta on tosiaan vierähtänyt tovi... Sorry about that. Tosiaan, aattelin nyt kertoa vaan vähän kuulumisia ja tämmöstä. Kuvat on mitä on, mutta oon nyt tehnyt tätä postausta usemman päivän ajan kun en löytänyt mitään kuvia. Kärsikää siis näistä.

Maanataina alkoi vika jakso koulua ennen lähtöä! Vähän pelottaa, vika jakso menee aina ihan kauheen nopeesti koska on paljon lomapäiviä ja varsinkin kun oon tosiaan Lontoossa koulun Science & Culture ryhmän kanssa viikon. Yhteensä siis laskeskelin että esim. matikkaa on alle 20h koko jaksossa, yikes. Tänään on tasan 117 päivää ennen lähtöä ja ootan innolla että päivät vähenee.

Host momin ja siskon kanssa on tultu juteltua ja musta tuntuu et tullaan tosi hyvin toimeen. Varsinkin sisko Nora tuntuu jo tosi läheiseltä, vaikka ikäeroa on yli vuosi. Tykätään molemmat liikunnasta, musiikista ja kirjoista. Oon ihan kauheen ilonen että mulla on sisko, joka käy läpi tätä samaa ja jonka kanssa pystyy puhumaan kaikesta. Momin kanssa en oo jutellut yhtä tiheesti kun Noran kanssa, varsinkaan nyt kun hän on Brasiliassa matkustelemassa, hah. Lähetin momin kahdelle edelliselle vaihto-oppilaalle sähköpostia ja kyselin kaikkea koulusta, momista ja yleisesi kaikesta. Toisella tytöistä oli ollu ongelmia koulun pukukoodin kanssa ja luulen et mulla tulee olemaan ihan samoja ongelmia. Oon tottunu pukemaan just ne vaatteet mitä huvittaa, joten se että en voi laittaa toppia kouluun tuntuu ihan tosi tyhmältä. Myöskin se, että vaatteissa ei saa olla tekstiä ja sukkien on oltava samaa paria tulee tarvitsemaan vähän totuttelua. Onneks mom tuntee pukukoodin hyvin niin osaa sitten sanoa jos mun vaatteet on jotenkin epäsopivia. Kuulin myös että koulussa tulee olemaan muitakin vaihto-oppilaita mun ja Noran lisäksi, mikä on musta kauheen kiva. Jos ei muita kavereita löydä, niin voi lyöttäytyä heidän seuraan.

Muista vaihto-oppilaista puheenollen Dallas-Fort Worth alueelle on tulossa näillä näkymin ainakin 2 muutakin suomalaistyttöä! Täytyy ainakin kerran nähdä kaikki yhdessä..

Sain kortin momilta!

Muutama viikko sitten kävin myös tuberkuloositesteissä, eli ihan perus keuhkoröntgenissä. Mulla oli ihan sikamukava lääkäri, joka teki lausunnot suoraan englanniksi niin mun ei tarvinnyt käydä kääntämässä niitä. Samoin pääsin röntgeniin heti ja valmiin lausunnon sain jo seuraavana päivänä. Itse kävin siis yksityisellä puolella. Monet muut vaihtarit on joutunut oottamaan lausuntoa tosi pitkäänkin, mutta mulla kävi onneks tosi nopesti kun deadline oli jo tosi lähellä, hah. 9.5 Helsingissä on Exploriuksen orientaatiotilaisuus. Onko ketään muita vaihtareita tulossa samaan tilaisuuteen? Olis tosi mukava miitata ja vähän vaihtaa kuulumisia tai jotain!

 Maanantaina mä suuntaan tosiaan askeleet kohti Lontoota. Ihan hassua ajatella, että sen jälkeen seuraavan kerran helsinki-vantaalla ollaan hyvästelemässä perhe 10 kuukaudeksi! Muutenkin nyt oon alkanut kiinnittämään huomiota kaikkiin juttuihin joita tulee tekemään viimeisen kerran ennen vaihtoa. Löytyisköhän mämmiä vielä kaupoista?

Eeva
 

174 Days 'till US

174 Päivää lähtöön.

Parisen viikkoa sitten sain vahvistuksen hostperheestä! Tosiaan perheeseen kuuluu host-mom ja saksalainen vaihtarisisko. 12.8 suuntaan askeleet kohti New Yorkin softlanding camppia ja muutama päivää siitä jatkan matkaani kohti Fort Worthia, Texasia!

Tuon punaisen palluran kohdalle siis suunnataan!

Mun uus kotikaupunki tulee olemaan siis hieman alle miljoonan asukkaan Fort Worth. FW on USAn 16sta suurin kaupunki ja Texasin viidenneksi suurin, huikeeta! FW on osa metropolia, johon kuuluu lisäksi Arlington ja Dallas jossa on lähemmäs 6 ja puolimiljoonaa asukasta. Host-momin mukaan Dallasiin ajaa 50 minuuttia, mikä on suunnilleen sama matka mikä mulla nyt on Helsinkiin. Tää on momin mukaan aito cowboykaupunki ja niillä on siellä aitoja cowboyta ja rodeo on yleinen ajanviete. Luultavasti pääsen mäkin seuraamaan sitä touhua, toivottavasti kuitenkin vaan katsomon puolelta. Sää tulee olemaan kuulemma hyvinkin vaihteleva ja erilainen kun täällä suomessa. Viime lauantaina oli ollut +26 ja aurinkoista... Täällä tais olla -10 ja pilvistä.

Western Hills Cougars

Elokuun lopulla mulla alkaa sitten koulu Western Hills High Schoolissa, joka on siis reilun 1300 oppilaan koulu. Tää koulun suuruus tulee olemaan mulle shokki, omassa lukiossa kun nyt on n.120 oppilasta. Kuitenkin ihan mahtavaa päästä isoon kouluun jossa on aika paljon kaikkea harrastusmahdollisuutta ja monenlaista porukkaa! Mom sanoi että urheiluharrastuksien kanssa voi olla ongelmia bussien takia, niin täytyy katsoa että mitä mä keksin. Oisin halunnu kokeilla vaikka jalkapalloa tai cheeriä mut kyllä mä jotain muutakin aion kokeilla! Harrastusten kautta sais vaan kätevästi kavereita ja ehkä vähän kyllä jää harmittamaan jos en pysty kokeilemaan mitään uutta urheilulajia.

Host-mom on siis eläkkeellä oleva opettaja, joka tekee sijaisuuksia jollain tietyllä koulualueella. Hänellä on ennestään ollut 16 tyttöä vaihdossa joten hän todellakin tietää mitä tekee, hah. Sisko on tosiaan saksasta ja (ilmeisesti) mua pari vuotta nuorempi. Molemmat vaikuttaa hirmu mukavilta ja avoimilta mikä on tosi kiva ja helpottaa varmasti sopeutumista. Heidän kanssaan oon viestitellyt nyt pari kertaa ja tullaan olemaan tiheästi yhteydessä koko kevään ja kesän ajan. Momilla on myös kaksi kissaa Taz ja Buddy, mikä oli mulle valtava helpotus, koska elämä ilman mitään eläimiä ois ollu mulle tosi iso shokki. Kisut on kuulemma leikkisiä ja ihan hirmu söpöjä! 10 kk aikana tulee olemaan luvassa jonkinverran matkustelua ympäri texasia ja mahtavia maisemia koska olkkarin ikkunasta on kuulemma mahtava näkymä Benbrook-järvelle. Mom on tehnyt jonkun nettisivun mistä saa kaikkea infoa esim. prom-puvuista mitä edellisillä tytöillä on ollu, mitä kannattaa pakata mukaan ja millanen hänen talonsa on. Luulen et toi sivu tulee auttamaan tosi paljon ja varmasti helpottaa ainakin pakkaamista.

Lake Benbrook.

Anyways, perhe vaikuttaa hirmu mukavalta ja ollaan host-siskon kanssa molemmat tositosi happy et ollaan saatu tämmönen mahollisuus ja päästään tutustumaan oikeen kunnolla ennen yhteistä vuotta!  Aluks mua jännitti kovin mutta ku nyt on vähän jutellu heidän kanssaan oon tosi innoissani ja toivon että nää jäljellä olevat 174 päivää menee nopeesti, mutta ei liian. (Kerkeen muuten weekendiinki, jes!)

Eeva