Christmas

Joulu täällä oli aikamoisen perinteinen. Jouluaatto (24pv) oli ihan tavallinen päivä. Ei ollut kinkkua sinapin kanssa eikä savustettua lohta, Joulupukki ei tullut käymään eikä avattu lahjoja. Skypettelin perheen kanssa aamulla ja näin pitkästä aikaa velipoikaa ja hänen vaimoa myös, mikä oli kiva. Siellä he aukasi mun lahjat joita joulupukki oli unohtanut kotiin ja pilkkasivat kun en saanut glögiä tai joulutorttuja.
//Our Christmas was very traditional. Cristmas eve (24th) was a normal day, which was really odd. We didn't eat ham with mustard or smoked salmon, Santa Claus didn't visit us and we didn't open our presents. I did skype with my family and saw my brother and his wife for the first time after i came here. He opened couple of my gifts that Santa forgot at home and made fun of me not getting Glögi or christmas stars (theyre these weird pastries with plum jam, shaped like a star.)

 
Joulufiilis oli kyllä piilossa, ulkona oli +20 astetta ja ruusut kukkii ulkona. Täällä juhlitaan joulua siis 25 päivä joten aamulla herättiin sitten aikasin avaamaan lahjoja ja kokkailemaan. Host äidin sisko ja hänen perhe, sekä yksi edellisistä vaihtareista ja hänen perhe tuli lounaalle. Vietettiin siis perinteinen joulupäivä avaten lahjoja ja syöden kinkkua, kalkkunaa, bataattisosetta ja hedelmäsalaattia. Ruuan jälkeen mun eteen läimästiin suklaakakku jossa oli 18 kynttilää päällä. Juhlittiin sitte mun synttäreitä siinä pienimuotosesti samalla.
//It really didn't feel like christmas. It was +20 degrees outside and all of he roses outside were blooming.  They celebrate christmas on christmas day (the 25th), so we woke up really early, opened all our presents and started cooking. Our host moms sister, her husband and sons came for lunch as well as one of h-moms old exchange students and husband and kids. Everybody bought some food and we had a traditional american christmas together. We ate ham and turkey with sweet potatoes and fruit salad. We even had a cake (which had 18 candles on top of it for me haha) and chocolatechip pie. 

Oli tosi mahtavaa olla osa jotain tosi erilaista mihin on tottunu. Tottakai tuli ikävä perhettä, lunta, hautausmaalla käyntiä ja saunaa, mutta täällä ollaan näkemässä maailmaa. Kerrankos sitä syö jouluaattona pizzaa.
//It was great. I did miss snow, lighting candles at the graves after the christmas ceremon and going to the sauna before dinner but it was really great to see a christmas so different.  Overall, this christmas very different but i enjoyed every bit of it.

Summer Paradise

tää laatu on jotain ihan mahtavaa...

Ensimmäinen kuukausi rapakon toisella puolen on takana, enkä voi uskoa et enää 9 kuukautta on edessäpäin. Aika menee nopeesti, monet varoitteli siitä mutta en uskonut et se menis ihan silmänräpäyksessä. //My first month on the other side of the atlantic is over, and i can't believe i only have 9 months left. Time flied by and a lot of people warned me about that, but i didn't believe it would really go this fast.


Tää viikko oli yllättävän hyvä. Söin lounasta yhen tyttöporukan kanssa ja launataina kävin Air Show'ssa Ryanin ja Noran kanssa. Oli muuten ihan mahtia! Lähettiin aamupäivästä kaupungin toiselle puolelle ja aattelin et kyseessä on vaan jtn lentokoneita lentelees ja muutama ihminen siellä täällä. Eh, välillä pitää muistuttaa itelle että nyt ollaan teksasissa. Mikään ei oo pientä eikä missään ole 'vähän ihmisiä.'  Matka jonka piti olla 40 minuuttia, muuttui puolekstoista tunniksi koska ruuhkat. // The past week was surprisingly fun. I had lunch with a group of girls (finally!) and on saturday Ryan took me and Nora to the Air Show, which was like the best thing ever. I tought it was gonna be a small thing with some people.. Sometimes i need to remind myself that i'm not in Finland anymore. Nothing is  small and there is always a lot of people where ever you go. The ride that was supposed to be 40 minutes, turned into an hour and a half because of traffic.

Saavutiin siis alueelle joka ei tosiaan ollu pieni eikä siellä tosiaan ollu vähän ihmisiä. Oli myös ihan sairaan kuuma eikä varjoa _missään._ Ylläri sinänsä (not) Koko se alue oli täynnä ruoka ja lelukojuja ja lentokoneita, joiden sisällä pääsi käymään. Vähän niinko lentokonemuseo ulkona, paitsi että suurin osa koneista mitä siellä oli oli armeijan koneita. Iltapäivästä niillä oli lentonäytöksiä, missä porukkaa hyppi laskuvarjohyppyjä ja muuta hullua. Paras osa näytöksestä oli kyllä ehdottomasti The Blue Angels, joka on siis armeijan oma spessu lentoryhmä (kyllä, suomenkieli katoaa pikkuhiljaa) ja ne on ihan superhyviä. // We got to the air show area and it was nothing i expected. It was super hot and the only shadows were under the wings of the planes that were on display. The whole area was full of people, food and airplanes. Awesome. The Air Show itself was really cool, people jumped out of the planes and everything. The best part of the show was The Blue Angeles though.
(https://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Angels)

Iltapäivällä ajeltiin sitte kotiin ja käytiin syömässä. Ryan päätti jäädä meijjän kanssa hengaamaan, joten istuttiin iltaa yhessä ja laulettiin, kun Nora soitti kitaraa. Istuttiin ulkona riippumatossa tähtitaivaan alla. Se hetki oli suoraan kun jostain elokuvasta, ihan täydellistä. Jotenki tajusi, miten onnellinen ja onnekas on, miten elämä on johtanut siihen täydelliseen hetkeen. // After the show we had dinner and just hanged at our place. Nora palyed the guitar and we just sat outside in the hammoc and sang under the stars. That moment was like straight from a movie, perfect. It made me realize how happy i really am and how my life had lead me in to this perfect moment.

Tänään alkoi neljäs kouluviikko ja kuudennen viikon välikokeet alkaa lähestyä... Ei siinä muuta, koulu on oikeestaan aika helppoa, mutta US History ja economics on sanastoltaan tosi vaikeeta. Täytyy alkaa ihan tosissaan panostaa, vaikka englanti alkaa tuleen jo ihan luonnostaan ja muutenkin alkaa helpottamaan.

..

Laborday-weekend alkaa olemaan pulkassa ja uus kouluviikko lähenee uhkaavasti. Mä tulin kätevästi kipeeksi perjantaina, joten huomisen päivällissuunnitelmat muuttui jotta saan rauhassa parantua. Arki alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Koulupäivinä no, koulua (löysin lounasseuraa omg), jalkapalloa ja läksyjen tekoa. Viikonloput menee aikalailla lauantaisin hengaillen ja sunnuntaisin kirkossa käyden.  //Laborday-weekend is allmost over and i'm sick. We were supposed to have dinner with some of our host mom's friends, but we had to cancel that. I can finally see a routine forming on schooldays. School-soccer-homework. Weekends are basically for church and just relaxing,

Hei tää viikko oli spirit week! perjantaina mullakin oli vihdoin jotain vaatteita joihin voin pukeutua...

Löysin siis lounasseuraa. Terveystiedontunnilla poika pyys mut syömään lounasta hänen kavereiden kanssa, joten viimeviikkona söin joka päivä heidän kanssa. Pääsin jopa vihdoin pois kampukselta, jee! Tarviin kyllä pian joitan tyttökavereita tai tuun hulluksi. Autot kun ei kauheesti oo mun juttu, haha. Ei vaiskaan, ihan hyvä että löysin jonkun jonka kanssa ei tarvii varoa sarkasmia. // I finally found people to have lunch with, yay. I meat a guy in health class who gets my sarcasm, so thats awesome. I need some girlfriends soon though..

I need someone to talk about something else than cars, haha.


Perjantaina päästiin vihdoin meidän ekaan football-peliin! Sitä ennen meillä oli koulussa backlight pep rally, mikä oli tosi siisti. Cheerleaderit hyppelehti lavalla ja opettajat järjesti oman tanssikisan. Mun valkoset farkut saattoi olla virhe, koska joku oli rikkonut niitä pimeessä hohtavia tikkuja ja roiskutellut sitä maalia kaikille penkeille... selvisin onneksi jotakuinkin maalitta. Ite peli me hävittiin (ylläri, viime vuonna meidän joukkue oli tainu voittaa tasan yhden pelin koko kaudella) joku 47-0 mutta oli silti hauskaa. Juteltiin parin joukkuelaisen tytön kanssa jalkapallosta ja kaikesta, mikä oli tosi muksaa. Silloin perjantaina aloin eka tuntee olon vähän huonoksi ja lauantaina mun kurkku oli ihan mielettömän kipeä. // On friday we finally saw our first fooball game. Before the game at school we had a blacklight pep rally, which was pretty cool. All the cheerleaders were jumping around and the teachers had their own dance-off. We lost the actual football game 47-0, but that doesn't really bother me, because i got to talk with some girls from soccer and had really fun.

Lauantaina illalla meidät kutsuttiin yhden meksikolaistytön 15v synttärijuhliin, jotka on siis tosi iso juttu heidän kulttuurissa. Kirjottelen varmaan omaa postausta, koska oli ihan mahtava kokemus! Anyways, mun kurkkukipu paheni illan aikana yskäksi ja tän päivän aikana kehittynyt ihan kunnon flunssaksi. Täytyy katella huomenna, että millanen olo on, mutta tiistaina loman jälkeen on kyllä varmaan pakko jättää jalisharkat välistä. // On friday evening i started to feel a bit sick, and it got worse on saturday. My throat hurt really bad and we had to go to this mexican girls 15th birthadayparty, which was super awesome and i'm going to write a post about that soon. Anyway, I just got sicker and probably have a cold. I can feel it getting worse, so i will probably have to skip soccer practise on tuesday.

Nora oli tehnyt mulle soittolistan

Mun pitää selvästi alkaa ottamaan enemmän kuvia, alkaa oleen vaikeeta löytää mitään mitä postata tänne, kun kuvat on niin vähissä, haha.

Western Hills

Downtown Fort Worth

Ensimmäinen viikko koulussa on nyt ohi (ja toinen alkamassa ihan liian pian.) Western Hills high schoolissa on joku 1500 oppilasta, ihan jäätävän kokonen koulurakennus + koulun ulkopuoliset välikaikaiset luokkahuoneet. Kartta on pakko olla mukana koko ajan. Mä ihan oikeesti eksyn siellä koko ajan, ei oo ees hauskaa.

Maanantaina oli siis eka koulupäivä ja voi pojat että olin ihan pissit housussa. Mun eka tunti oli tietty ulkona, eli ensin piti selviytyä alakertaan, josta ulos ja sitten piti löytää oikee rakennus (niitä on joku 20) ja niistä rakennuksista oikee luokka. Selvisin kun ihmeen kaupalla luokkaan ja sain mun lukujärjestyksen, jota jouduin sitte muokkaamaan myöhemmin. En saanut sitä mun toivomaa softballia, joten haaveet siitä katosi kun tuhka tuuleen.

Vaihdoin siis pari kurssia, ja ne sekotti mun lukujärjestyksen ihan kunnolla. Ainoo aine mikä pysy paikallaan oli äikkä, ja silti eksyn joka kerta kun lähen sinne seikkailemaan.... Terveystieto vaihtui ranskaan (jonka yritän nyt saada takasin, haha), governmentin sijasta mulla on nyt Us history ja economics ja matikka vaihtui (ylläri!) jalkapalloon! Siihen eurooppalaiseen siis, ei näillä täällä oo edes tytöille footballjoukkuetta, höh.

Tosiaan! Ekat jalkapalloharkat mulla oli perjantaina, lämpöä oli n.+35 astetta, ei pilvenhattaraakaan taivaalla ja ilmansaasteet tietty ilmassa. Mä selvisin, mut voi pojat en oo ikinä hikoillu niin paljoa. Meinasin pyörtyä kentälle, oksentaa useempaan otteeseen ja tukehtua. Tän jälkeen oli juostava etsimään bussia, joita on koulun edessä joku 20. Oon oikeesti ihmeissäni miten oon vielä elossa. Huomenna uudestaan. Nyt mulla sentään on kunnolliset kengät, jee!

Kavereita en silleen oo saanu vielä. Toki melkeen joka tunnilla on joku jolle välillä jutella, mutta semmosia "syödään yhdessä lounasta" kamua ei oo vielä löytynyt. Syytän mun lukujärjestyksen muutosta, mutta ehkä joku tähtitieteen tunnilta adoptoi mut niiden lounasporukkaan.Toivottavasti. Voin vaikka rukoilla. Ihan oikeesti. Mä kieltäydyn syömästä yksin.

Huomenna alkaa spirit week, josta lisää ens viikonloppuna!

KATTOKAA MITÄ LÖYSIN TÄNÄÄN!!!!!!!

7 Days to go - Fiiliksiä

7 päivää (!!!!!!!!!!!!)

Lähtöön ei oo enään viikkoja, vaan päiviä. Eilen olin vikaa päivää töissä (tätä sanoin jo viime kuun lopussa, mutta miten kävikään..) ja nyt mun elämä alkaa ihan oikeesti pyörimään lähdön ympärillä.
Mua pelottaa, jännittää, stressaa, enkä meinaa pysyä pöksyissäni innostukselta. Fiilikset vaihtelee laidasta laitaan päivien ja jopa tuntien sisällä. Tekemistä on ihan mielettömästi ja mietin, että kerkeenkö oikeesti kaikkea.
 Pakkaus on alkumetreillä. Matkalaukut on, mutta niissä ei ole vielä mitään. Tuliaisista on murto-osa hommattu ja viimeiset tarvittavat vaatteet kolahtaa postiin tänviikon puolessavälissä. Homecomingpuku, jonka otan täältä mukaan, on vieläkin pienoisesti rikki, ja mukaan tarvittavat lääkkeet ja muut on vielä resepteineen kaikkineen kadoksissa. En oo käynyt kampaajalla moneen kuukauteen, enkä oo vielä edes kerennyt järkkäämään mitään läksiäisiä. Puhumattakaan siitä, että mulla ei oo edelleenkään dollareita. Miten lähteminen on mulle aina niin vaikeeta.

Kaiken stressin keskellä mun into on vaan kasvanut. En malta oottaa, että vihdoin nään mun host-siskon nykissä ja voidaan puhua ihan kunnolla. En malta oottaa, että nään mitä Mom on tehnyt talolle (se on pistänyt paikat ihan uusiksi nyt kesällä, kaikki makkarit ja keittiöt ja kaikki), jännää! En malta oottaa, että koulu alkaa ja pääsen vihdoin kokemaan sen aidon ja oikeen high school spiritin (vaikkei se ehkä ookkaan niin kun High School Muscal, lol) En malta oottaa, että pääsen pian lämpimään. En malta oottaa!

Näiden 7 päivän aikana tulee tapahtumaan ihan mielettömästi. Sanotaan hyvästejä, bailataan festareilla, valvotaan öitä ja itketään aamuja.
Ne sanoo: Leave, when everything is perfect! ja niin mä teen.

// 7days to go, crazyyyy! Yesterday was my last day at work (it was supposed to be a month ago but look what happened, haha) and now my life is all about leaving. I'm scared, nervous, stressed out and so very excited. There is so much to do in these last days that i'm not sure if i'll manage. 
I still haven't satreted packing. Last of my chlothes are arriving this week and i still need some prescriptions from my doctor so i can get all my medication with me. I don't even have dollars yet.
Even tough i'm really stressed out by all the things i still have to do, my excitement grows stronger every day. I can't wait to finally see my host sister and mom, or that schools starts and i can experience the "real" american high school (even though it's not like High School Musical) I can't wait to finally get out of this awful finnish summer and see the sun. I can't wait!
They say: Leave when everything is perfect! And thats exactly what i'm gonna do.

Viisumi

Kyllä aijon harrastaa prostituutiota. Kyllä harkitsen terroristojärjestön rahoittamista. Kyllä kuulun rahanpesurinkiin. (Jos joku ei ymmärrä sarkasmia, sucks to be you)

Viisumihakemus tuli ja meni. Samoin haastattelu. Jäljellä on enää pakkaaminen.

Hakemus
Ei se ollut niin vaikea ja pitkä mitä ensin peloteltiin. Vaikka tottakai oli tosi paljon kaikkea täytettävää, ne sai aika nopeasti kun oli tarvittavat tiedot valmiina, vaihtareiden wappiryhmä hollilla auttamassa ja expon omat ohjeet myös auki. Hauskimpia (ja ehkä ärsyttävimpiäkin) oli nuo kyllä/ei kysymykset mitä oli yhteensä 5 sivua. Kaikki luokkaa 'suunnitteletko massamurhaa' 'kannatatko lapsikauppaa,' joo ihan hyvä että kysytään, mutta kuka noihin muka myöntää olevansa sarjamurhaaja.

Haastattelu
Perjantai (26.6) meni pääosin helsingissä. Aamulla 6.45 lähdin bussilla kohti Kamppia ja sieltä matkustin ratikalla expon toimistolle, missä eka ryhmä oli just lähössä. Mä siinä sitte odottelin, että muutkin tulee ja lähettiin yhdessä USAn suurlähetystölle, joka oli n. 2km päässä. Siellä vastassa meitä oli ensin turvatarkastus ja sitten odottelua. Yhteensä istuttiin sielä odotustilassa reilu 45 minuuttia. Luukuilla ei mennyt oikeesti ees paljoa aikaa, mutta kun sun edellä on 20 ihmistä, ei homma mennyt kauheen nopeesti. Ensimmäisellä luukulla annettiin paperit, toisella otettiin sormenjäljet ja kolmannella oli itse haastattelu. Tää haastattelu oli oikeesti tosi iisi, ja jotain mitä jännitin ihan turhaan.Tää mies kysy miten voin, minne päin oon menossa ja missäpäin texasia on mun koulu. Tän jälkeen hän ilmoitti että viisumi tulee viikossa postissa. Tää koko kolmannen luukun keskustelu käytiin siis enkuksi, meidän onneks kaikilla mulla luukuilla ja turvaarkastuksessa puhuttiin suomea. Aika iisi juttu siis.

Suurlähetystöltä käveltiin kanssa Expon toimistolle, jossa ooteltiin vähän aikaa muita ja lähettiin syömään. Osa porukasta halus Vapianoon mut me köyhät jäätiin sitte Burger Kingiin ja oli kyl tosi kiva päästä höpöttään ihan kasvotusten kaikesta. Toisten vaihtareiden kanssa on niin hyvä puhua. Ei tarvii yhtään miettiä, että ärsyttääkö sitä nyt että puhun lennoista ja pakkaamisesta.


Tän jälkeen ei enää paperisotia ole. Ainoana taisteluna pakkaaminen ja lähtö, alkaa pikkuhiljaa stressaamaan. Jonkinmoinen pakkauslista pitäis saada aikaan, nytkun työtkin loppui.
 Hui.

Skype

Lauantaina sovittiin momin kanssa että skypetetään sunnuntaina, kun hän on tullut kirkosta. Ennen tätä puhelua jännitti. Koko päivänä ei voinut istua paikallaan, jotain on piti tehdä ettei ala stressaamaan liikaa. Saattaa kuulostaa vähän hassulta että jännitin näin paljon. Toiset vaihtarit yleensä skypettelee perheelleen jo aika alusta asti heti. Mä kuitenkin oon lähetelly sähköpostia, lukenu hänen blogia ja muutenkin ollut yhteydessä jo maaliskuusta asti. Ja nyt vasta skypetetettiin. Eka kerta on aina pahin ja mun englanti vähän jännitti. Eikä niin vähänkään. Enkku on ollu mulla ihan kiitettävä aina ja mä ymmärrän sitä tosi hyvin. Puhe kuitenkin jännittää mua aina, ja viimesestä puhutusta englanninkielisestä keskustelusta on aikaa. Töissä puhun pari sanaa englantia joka päivä, netissä kirjotan suurimmaksi osaksi englanniks, mutta keskustelu vähän jännittää.

Juhannusmaisemat mökillä

Anyways, ite puhelu meni ihan hyvin. En keksinyt mitään uusia kysymyksiä ja hän vaan kyseli multa kaikkea mun perheestä ja töistä yms. Mä menin kuitenkin vähä lukkoon enkä loppujenlopuks puhunut kauheesti. Näin jälkikäteen tuli mieleen kaikkia asioita joita ois voinut sanoa ja kysyä ja nyt vähän harmittaa, etten saanut suuta auki silloin. Tiiän kuitenkin et tuun oleen paljo rentoutuneempi kun nähdään, koska enkkua on tultu puhuttua jo Japanilaisen vaihtarin kanssa (hostataan häntä kaks viikkoa) ja nykissä muitten vaihtareiden kanssa.
Btw, suunniteltiin ennen koulun alkua jossain vesipuistossa käyntiä. Kuulemma Six Flagsissa on niin kovat jonot ja koska kuuma, niin joskus on siellä joku pyörtynyt. Samoin vähän koulun alun jälkeen lähdetään roadtripille momim matkakamun Andrean kanssa viikonloppureissulle San Antonioon. Weee ihanaa.

Maanantaina skypeteltiin sitte Noran kanssa. Oli tosi kiva vihdoin nähdä ja ihan kunnolla jutella. Nyt alkaa myös iskemään, että nää ihmiset on oikeesti olemassa ja ne odottaa mua sinne. Ei leikitä netissä vaan ihan oikeessa elämässä. Yhdessä panikoitiin koulun alusta, pukukoodista, lähdön lähenemisestä ja pakkaamisesta. Tällä kertaa sain suuni auki ja ihan oikeesti juteltiin, mikä oli tosi muksaa. Saatiin selville, että ollaan samaan aikaan NYCissä, ja luultavasti lennetään yhdessä Dallasiin, jes!

Seuraavan 48 päivän aikana ois tarkotus käydä viisumihaastattelussa, kahdessa eli lääkärissä ja hammaslääkärissä, viettää viikko mökillä ja kierrellä japanilaisen vaihtarin kanssa kaks viikkoa. Tän lisäksi pitäis löytää matkalaukut, sopivia kouluvaatteita, vaihtaa dollareita, jorata Summer Upissa ja Weekendissä, sekä kierrellä erilaisissa sukujuhlissa. Kesä menee täälä suomessa nopeesti. Onneks saan nauttia auringosta sitte texasissa kun te muut alatte valmistautua kouluun ja syksyyn!

Eve

174 Days 'till US

174 Päivää lähtöön.

Parisen viikkoa sitten sain vahvistuksen hostperheestä! Tosiaan perheeseen kuuluu host-mom ja saksalainen vaihtarisisko. 12.8 suuntaan askeleet kohti New Yorkin softlanding camppia ja muutama päivää siitä jatkan matkaani kohti Fort Worthia, Texasia!

Tuon punaisen palluran kohdalle siis suunnataan!

Mun uus kotikaupunki tulee olemaan siis hieman alle miljoonan asukkaan Fort Worth. FW on USAn 16sta suurin kaupunki ja Texasin viidenneksi suurin, huikeeta! FW on osa metropolia, johon kuuluu lisäksi Arlington ja Dallas jossa on lähemmäs 6 ja puolimiljoonaa asukasta. Host-momin mukaan Dallasiin ajaa 50 minuuttia, mikä on suunnilleen sama matka mikä mulla nyt on Helsinkiin. Tää on momin mukaan aito cowboykaupunki ja niillä on siellä aitoja cowboyta ja rodeo on yleinen ajanviete. Luultavasti pääsen mäkin seuraamaan sitä touhua, toivottavasti kuitenkin vaan katsomon puolelta. Sää tulee olemaan kuulemma hyvinkin vaihteleva ja erilainen kun täällä suomessa. Viime lauantaina oli ollut +26 ja aurinkoista... Täällä tais olla -10 ja pilvistä.

Western Hills Cougars

Elokuun lopulla mulla alkaa sitten koulu Western Hills High Schoolissa, joka on siis reilun 1300 oppilaan koulu. Tää koulun suuruus tulee olemaan mulle shokki, omassa lukiossa kun nyt on n.120 oppilasta. Kuitenkin ihan mahtavaa päästä isoon kouluun jossa on aika paljon kaikkea harrastusmahdollisuutta ja monenlaista porukkaa! Mom sanoi että urheiluharrastuksien kanssa voi olla ongelmia bussien takia, niin täytyy katsoa että mitä mä keksin. Oisin halunnu kokeilla vaikka jalkapalloa tai cheeriä mut kyllä mä jotain muutakin aion kokeilla! Harrastusten kautta sais vaan kätevästi kavereita ja ehkä vähän kyllä jää harmittamaan jos en pysty kokeilemaan mitään uutta urheilulajia.

Host-mom on siis eläkkeellä oleva opettaja, joka tekee sijaisuuksia jollain tietyllä koulualueella. Hänellä on ennestään ollut 16 tyttöä vaihdossa joten hän todellakin tietää mitä tekee, hah. Sisko on tosiaan saksasta ja (ilmeisesti) mua pari vuotta nuorempi. Molemmat vaikuttaa hirmu mukavilta ja avoimilta mikä on tosi kiva ja helpottaa varmasti sopeutumista. Heidän kanssaan oon viestitellyt nyt pari kertaa ja tullaan olemaan tiheästi yhteydessä koko kevään ja kesän ajan. Momilla on myös kaksi kissaa Taz ja Buddy, mikä oli mulle valtava helpotus, koska elämä ilman mitään eläimiä ois ollu mulle tosi iso shokki. Kisut on kuulemma leikkisiä ja ihan hirmu söpöjä! 10 kk aikana tulee olemaan luvassa jonkinverran matkustelua ympäri texasia ja mahtavia maisemia koska olkkarin ikkunasta on kuulemma mahtava näkymä Benbrook-järvelle. Mom on tehnyt jonkun nettisivun mistä saa kaikkea infoa esim. prom-puvuista mitä edellisillä tytöillä on ollu, mitä kannattaa pakata mukaan ja millanen hänen talonsa on. Luulen et toi sivu tulee auttamaan tosi paljon ja varmasti helpottaa ainakin pakkaamista.

Lake Benbrook.

Anyways, perhe vaikuttaa hirmu mukavalta ja ollaan host-siskon kanssa molemmat tositosi happy et ollaan saatu tämmönen mahollisuus ja päästään tutustumaan oikeen kunnolla ennen yhteistä vuotta!  Aluks mua jännitti kovin mutta ku nyt on vähän jutellu heidän kanssaan oon tosi innoissani ja toivon että nää jäljellä olevat 174 päivää menee nopeesti, mutta ei liian. (Kerkeen muuten weekendiinki, jes!)

Eeva

Hakupaketti

Tosiaan, mun hakupaketti lähti järjestölle toissapäivänä (29.11) jopa päivän ennen deadlinea! (Öö tää oli tosiaan se 2 kuukautta sitten, älkää hämääntykö xd) Hakupaketti kolahti sähköpostiin suunnilleen kuukausi sitten, aika myöhässä verraten muihin vaihtareihin.
Hakupaketti koostui 16 eri osasta, missä kysyttiin ihan perus yhteystiedoista ja päivästä, ihan helppo nakki siis (not). Lisäksi pakettiin kuului mun ja vanhempien kirje, kuvia, lääkärintarkastuksia, rokotteita, arvosanojen kääntöä jenkkien arviointitaulukkoon, allekirjoitettavia sopimuksia ja vaikka mitä. Mulle annettiin kuukausi aikaa saada paketti valmiiksi, mikä on työn määrään nähden aika paljon pienessä ajassa, varsinkin kun koeviikko puski päälle ja jakson viimeisiä töitä oli tehtävä samaan aikaan.

 1. Kuva minusta

 

Tein paketin pääosin itse ja hoidin itse myös lääkärinajat ja rokotukset. Lukiolla oli onneksi sopivasti menossa lääkärintarkastukset niin sain tungettua itseni ja täytettävät paperit jonnekkin väliin. Samassa hoitui sitten kanssa rokotukset. Otin siis Meningokokkirokotuksen, joka ilmeisesti on pakollinen kaikille jenkkeihin lähtijöille vaikka sitä paketissa ei kysyttykkään. Joku joskus puhui jotain jostain toisesta rokotteesta, mutta en nyt muista mistä enkä varmaankaan sitä ole ottanut. Hoidan sen sitten jos tarvitsee.

 2. Kuva ystävistä. Ensimmäisessä kuvassa on minä ja hyvä ystävä Maija, ja toisessa osa meidän täysin sekopäisestä lukiocrewistä.

Arvosanojen kääntämisen luotin ryhmänohjaajani käsiin samoin kuin opettajan suosituksen annoin englanninkielenopettajalleni täytettäväksi. Lisäksi allekirjoitettavia lomakkeita oli vino pino ja ne piti ensin tulostaa, allekirjoittaa ja sitten skannata takaisin koneelle ja liittää pakettiin mukaan.
Kuvia hakupakettiin liitin seitsemän. Ois ollut tietysti mahdollista laittaa enemmänkin, mutta mulla loppui yksinkertaisesti aika kesken enkä kerennyt lisäämään kuvat kun ihan tärkeimmistä asioista. Kuvat mun käsittääkseni annetaan mahdollisille hostperhe ehdokkaille vanhempien ja oman kirjeen ohessa. (laitan vaan nää viis kuvaa koska en jaksa kysyä lupaa kaikilta kavereilta ja perheenjäseniltä että saanko lisätä heistä kuvan)

 3. Kuva harrastuksista/harrastuksesta. Tässäpä pari vuotta vanha kuva musta ja mun edesmenneestä hevosesta. En tosiaan löytänyt yhtään tuoreempaa ratsastuskuvaa niin tää saa nyt sitten kelvata.

Kuvien lisäksi minä kirjotin oman kirjeen hostperheelle ja vanhemmat kirjoitti toisen. Tai äiti kirjoitti ja mä autoin. Mulla meni kirjeen kirjoittamiseen pari päivää kun hioin sitä ja luin muiden vaihtareiden kirjeitä. Äidille etin kanssa pari kirjettä mistä kattoa mallia niin ei tarvinnut puhtaaltä pöydältä alottaa. Noi mallikirjeet oli kyllä tosi käteviä ja antoi hyvän kuvan mitä kannattaa kirjottaa. 

4. Kuva paikasta, jossa vietät paljon aikaa. Eli mun huone.

Täs postauksen alun oon kirjottanu 2 kuukautta sitten. Jestas miten aika menee. Anyways, lisää hakupaketista...

Ekat sivut hakupaketista oli perus nimi, sukunimi, osoite-juttua. Lisäks oli joku sivu mihin tein mun "student profilen" johon tuli kuva joka tulee mun oppilaskorttiin sitten jenkeissä ja vastailin kysymyksiin kuten: Mitä haluan tehdä isona? ja Millainen on normaali arkipäiväsi? Näistä vastauksista löytyi viitteitä sitten aspectin sivuilla (nyt jo 'olleessa') student profilessa. Suurin osa muista sivuista oli siis allekirjoitettavia, jotka tulostin, allekirjoitin ja skannasin takaisin koneelle. Hakupaketin sain valmiiksi tosiaan just ajoissa, se lähetettiin kuitenkin takasin kaksi päivää ennen joululomaa. Mun arvosanakäännökset (jotka mun ro oli siis kääntänyt) oli parin numeron kohdalta pielessä, joten viimeisen päivän aikana ennen lomia mun ro otti yhteyden mariin ja sai arvosanat käännettyä oikein.

5. Kuva kodista. Joo, lumet ehti just sulaa ennen ku kerkesin ottaa kuvan ja tää näyttää tosi masentavalta.

Tosiaan melkeen heti uudenvuoden jälkeen mun student profile ilmestyi aspectin sivuille ja sain vahvistuksen että hakupaketti on hyväksytty jenkkien päässä! Pari päivää tästä tuli ilmoitus mahdollisesta host-perheestä Texasissa, allekirjoitin tarvittavat paperit ja nyt siis mun student profile ei ole enään aspectin sivuilla. Näinpä odottelen täällä virallista vahvistusta expolta ja aspectilta että oon tosiaan lähdössä texasiin ja lähtöpäivää (tai edes alustavaa lähtöpäivää, pls).

Fiilikset on tosi jännittyneet ja positiiviset. Oon nähnyt nyt lähiaikoina aika paljon unia vaihdosta, mikä on ehkä vähän kummallista, mut ihan hauskaa. Koulussa alkaa maanantaina uus jakso ja vanhojentanssit ja hiihtoloma lähestyy uhkaavasti. Kesätyöjutut on selvitetty ja meen ainakin kesäkuuksi töihin yhteen ravintolaan, Summer Upiin on kesän aikana pakko päästä ja Weekendiin jos vaan on mahis! Aika menee ihan sikanopeesti ja se vähän pelottaa mua. Päivälaskurin mukaan elokuuhun on tänään 6 kk aikaa, mikä on ihan liikaa ja samalla ihan liian vähän. Vähän jänskättää! Saatan olla ehkä vähän sekasin mut luulen et se on ihan hyvksyttävää tässä tilanteessa.

E

Hakuprosessi

Ayee!

Näin kipeenä on hyvin aikaa miettiä ja kirjotella, ja rupesin miettimään tätä mun hakuprosessia. Ensimmäinen idea vaihtoon lähdöstä mulle tuli jo tosi pienenä, kun isän kummipoika lähti jenkkeihin vaihtoon. Siitä on yli 7 vuotta aikaa ja olin aika nuori, mutta silloin mulle tuli idea, että haluan joskus opiskella ulkomailla. Ekan kerran mainitsin mun suunnitelmista vanhemmille joskus kutosluokalla ja sain tietysti kieltävän vastauksen. Vähäksi aikaa unohdin mun haaveen jenkeistä ja vaihdosta, mutta ysillä yhteishakujen aikaan muistin tämän ja aloin kyselemään uudestaan ja selvittämään eri järjestöjä ja vaihtoehtoja. Mun vanhemmat oli todella vastaan tätä ajatusta. Lähinnä mun ajatus jenkkeihin lähtemisestä jo lukion ykkösen jälkeen kauhistutti niitä. Kun aloin taas kerran puhumaan vaihtoon lähdöstä oli jo liian myöhästä lähteä kakkosen ajaksi. Nyt mun vanhemmat kuitenkin alkoi näyttämään hitaasti vihreää korttia, joten kesän tullessa hiillostin mun vanhemmat suostumaan mun ideaan. Lupasin maksaa osan maksuista itse ja hoitaa itse kaikki paperihommat, lääkärintarkastukset, rokotteet yms. Lisäksi vauhtovuoden aikana olen vuotta vanhempi kun normisti, nyt kun lähden vasta abivuoden ajaksi.

Elokuussa varasin haastatteluajat kolmeen eri vaihtarijärjestöön YFUlle, Intolle ja Explorukselle. Expolta sain sähköpostia tosi nopeasti että haastattelu olisi jo kolmen päivän päästä. Muut haastattelut venyi aika pitkälle, joten kun sain expolta hyväksymispaperit, jouduin pyytämään lisäaikaa jotta voin käydä muidenkin järjestöjen haastatteluissa. Expon haastatteluun täytin jtn papereita (englanniksi) missä kysyttiin mun harraastuksia, miksi haluan vaihto-oppilaaksi yms. Äiti sai samankaltaisen paperin täytettäväksi missä kysyttiin hänen ajatuksia vaihtoon lähdöstä. Haastattelun aikana käytiin läpi kysymyslaput ja englanninkielinen osio. Englanninkielisessä osiossa haastattelja kysyi ihan peruskysymyksiä joihin oli helppo vastata. YFUn haastattelu oli ryhmähaastattelu jonka aikana meidän piti kirjoittaa essee jostain annetusta aiheesta. Haastattelijoilla oli taas kysymyslappuja ja vastattiin niihin vuorotellen. Lisäksi meille kerrottiin erilaisia tilanteita ja meijän piti kertoa miten niihin reagoisimme. Inton haastattelussa lähinnä kerrottiin yksityiskohtaisemmin  vaihdon eri vaiheita. Muistaakseni Intollekkin täytin jonkun lappusen.
Mulla tosiaan on pähkinäallergia ja Into hylkäsi mun hakemuksen heti asian selvittyä. YFUlla oli myös allergiapaikat täynnä, mutta se ei haitannut kun olin jo hyväksynyt Expon sopimuksen.

Hakupaketin sain lokakuun lopussa, siitä teen ihan oman postauksen.

Keväämmällä täytyy käydä ottamassa tuberkuloositesti, hommata viisumi ja tehdä vaikka ja mitä.
Expolla on nyt tähän mennessä ollut 2 Get Ready-tilaisuutta. Yhteensä tilaisuuksia on neljä. Lisäksi 16.12 mun pitää käydä tekemässä ELTIS-testi vantaalla. Tein sen harjoittelutestin ja se vaikutti aika vaikeelta, kattoo nyt montako kertaa mun pitää tehdä se että pääsen läpi.

Tää vuosi on mennyt ihan mielettömän nopeasti ja tosi kummaa ajatella että tasan vuoden päästä vietän suomen itsenäisyyspäivää ihan täysin eri tavalla. Ei tule katseltua linnan juhlia eikä Tuntematonta sotilasta, ei nää sukulaisia eikä edes omaa perhettä. Hassua.
En meinannut löytää mitään sopovia kuvia tähän postaukseen niin saatte nyt sitten kärsiä siitä.

X
Eeva