New York

Täällä ollaan!

Nyt jo texasissa, mutta tätä ennen vietin 5 päivää nykissä. Kyseessä ei siis ole mikään perheen kanssa järjestetty lomamatka tai mitään, vaan exploriuksella hintaan kuului softlandingcamp. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että kolmena päivänä kierrellään Manhattanilla (ja pikkusen brooklynissä ja new jerseyn puolella,) saadaan samalla viimesiä ohjeita, totutellaan englannin puhumiseen, ja saadaan uusia ystäviä.
 // Here i am! I'm already in Texas, but before i came her, i had a softlandincamp in New York City. So basically we had an orientation and walked around Manhattan getting all the last minute tips, getting to used on speaking english and  getting to know other students.

Tiistaiaamuna mun matka alkoi meidän koirien hyvästelyllä, ja lentokentällä perheen hyvästelyllä. Olin ihan turta. Oli tosi hassua katsoa muiden vaihtareiden itkevän silmät punasina, kun itseä ei itkettänyt yhtään. Kyyneleet tuli vasta koneen noustessa maasta. Onneks vieressä istui vaan vaihtareita, niin sai itkeskellä ihan rauhassa, muiden kanssa.
 // On tuesday morning my journey started by saying goodbyes to the dogs and my family at the airport. I was numb. Everyone else was crying, but i felt like i was going for a short holiday. i did cry in the plane from Helsinki to Stocholm though. Thank god all the people sitting near me were exchange students, so i wasn't the  only one. haha.
Eka päivä meni lähinnä zombeilemalla. Tultiin hotellille, asetuttiin huoneisiin, keräännyttiin kuuntelemaan säännöt, nähtiin kaikki ulkomaalaiset vaihtarit ja saatiin ruokaa. Meillä suomalaisilla oli tietty suurin aikaero, joten me lähinnä nuokuttiin sielä pöydässä. Keskiviikkoaamuna meillä on parin tunnin orientaatio, jonka jäkeen jatkettiin matkaa Nykiin ja Manhattanille. Sinä päivänä keskityttiin Upper Manhattaniin ja pyörittiin Times Squarella, 5th avenuella yms. Torstaina orientaation jälkeen lähdettiin Lower Manhattanille. Käytiin Chinatownissa, Little Italyssa, Brooklynin puolella tsekkaamassa Brooklyn bridge ja nähtiin manhattanin skyline.
// The first day we went trought the rules, saw all the other students and ate. The finns had the biggest time-difference, so we were like zombies the whole time. On wednesday morning we had few hours of orintation and after that we went to upper manhattan. We saw Times Square, 5th avenyr etc. On thursday after the orientation, we went to lower manhattan and saw chinatown, little italy and brooklyn bridge.

Perjantaina aamun lentolippujen yms tsekkauksen jälkeen, lähdettiin Central Parkkiin piknikille. Siellä pelailtiin vähän lentopalloa, syötiin ja vaan hengailtiin auringossa. Syönnin jälkeen lähdettiin New Jerseyn puolelle, Jersey Garden outlettiin. Siellä intensiivisen shoppaamisen jälkeen palattiin hotellille ja pakattiin laukut uudelleen, sanottiin hyvästejä uusille kavereille ja stressattiin yhdessä host-perheiden näkemistä. Mä tosin en stressannut yhtään. Nora tosiaan oli ihan viereisessä hotellissa, joten torstai-iltana nähtiin pikasesti ja vaihdettiin kuulumiset.

Suomisquad

// On friday, after checking our tickets and other papers we went for a picnic to Central Park. We ate, played some volleyball and sat in the sun. After the picnic, we went to New Jersey, to Jersey Garden outlet. After some intensive shopping we went back to the hotel, packed our bags and said goodbye to all our new friends. While others panicked about seeing their host-families for the first time, i wasn't as nervous, because i actually saw Nora the day before. She stayed at the hotel opposite of  ours, so one day i met her and we talked for a little while.

Lauantai-aamuna aamupalan jälkeen suunnattiin lentokentälle. Arvatkaa kenen lentolippu ei toiminut? Mun. "Pienen" panikoinnin ja jonottamisen jälkeen sain vihdoin lipun, mutta en istumapaikkaa. Eli tiesin että pääsen koneeseen, en vaan että missä siellä istun. Tänkin ongelman selvittyä selvittiin koneeseen ja texasiin. Mun matkalaukutkin selvisi perille, toisin kun Noran jonka laukku ei oo vieläkään tullut..
// On satuday morning we went to the airport. Guess whos ticket didn't work? Mine. After "some" panicking i finally got my ticket and got in to the plane, even though that ticket didn't work either... I made it to texas, my luggage made it too. Were still waiting for Noras lugagge to arrive....

Eeva

Pa(ni)cking

Pian.
369 päivää sitten sain vihdoin kuulla, että musta tulee vaihto-oppilas. Unelma tästä on ollut jo pitkään ennen sitä. Alle 7 tunnin kuluttua mä seison lentokentällä, valmiina lähtemään.
// Soon.
369 days ago i heard that i'm going to be an  exchangestudent. I've been dreaming about this long before that. In less than 7 hours i'll be standing at the airport, ready to go. Unreal.

Fiilikset on epätodellisia. Hyvästit on kavereille ja sukulaiselle nyt sanottu. Läksiäisissä kyyneleiltä ei säästytty, mutta mitä lähemmäs lähtöä ollaan sitä epätodellisemmalta kaikki tuntuu.
Sunnuntaina tulin kotiin festareilta ja kotona odotti pakkaus. Siitä mä siis ajattelin kertoa. Monella vaihtarilla on pakaus vielä edessä, joten aattelin, että tästä mun listasta vois olla jollekkin apua.
// Everything feels so unreal. I have said goodbye to my friends and most of my family. I started packing on sunday, after i came home from a festival and now i'm almost done! (Here is a list of most of the things i'm taking with me. I'm not going to translate it, but if you want me to, just comment and i'll tell you.)

Voi koire tuolla takana

2x hameta
3x mekkoa
2x farkut
4x shortsit (yhet pitemmät)
6x topia
4x t-paitaa (yks 1/2 hiha paita)
jakkutakki
 2x lämmintä pitkähihaista
2x lökö/urheilupökät
3x kengät (tennarit, balleriinat ja homecoming-kengät)   
 homecoming mekko
2x bikinit
2x yöshortsit
aamutakki
sukat + alusvaatteet yms
farkkutakki
Läkkeet
adapterit + muut piuhat ja laturit
meikit

Toivottavasti muistin kaikki :D En viiti enää avata tuota laukkua kun kerran oon sen kiinni saanut. Molemmat ruumalaukku, ja carry-on laukku hipoo rajapainoja, joten lentokentällä saa sitte jännittää että kuinka montavaatekertaa vedän niskaan. Suurin osa painosta tulee karkeista, joita mulla on ihan valtavasti. Osa perheelle, suurin osa itselle, haha. Fiilikset tosiaan on epätedelliset. Tänään on tehty viimeset ostokset ja nyt aletaan olemaan jo voiton puolella. Onneks samalle nykin leirille ja lennolle tulee joukko ihan mahtityttöjä, joiden kanssa ollaan panikoitu yhdessä, niin ei tarvii olla yksin. 
// Today i did my last shoppings and got all of the missing i needed. I'm starting to get really excited about NYC, since there will be a bunch of awesome finnish girls i've been talking to. We've been panicking and packing together and it has been great to have some support from them too.

Seuraavan kerran postailen jenkkien puolelta siis!

Eeva

7 Days to go - Fiiliksiä

7 päivää (!!!!!!!!!!!!)

Lähtöön ei oo enään viikkoja, vaan päiviä. Eilen olin vikaa päivää töissä (tätä sanoin jo viime kuun lopussa, mutta miten kävikään..) ja nyt mun elämä alkaa ihan oikeesti pyörimään lähdön ympärillä.
Mua pelottaa, jännittää, stressaa, enkä meinaa pysyä pöksyissäni innostukselta. Fiilikset vaihtelee laidasta laitaan päivien ja jopa tuntien sisällä. Tekemistä on ihan mielettömästi ja mietin, että kerkeenkö oikeesti kaikkea.
 Pakkaus on alkumetreillä. Matkalaukut on, mutta niissä ei ole vielä mitään. Tuliaisista on murto-osa hommattu ja viimeiset tarvittavat vaatteet kolahtaa postiin tänviikon puolessavälissä. Homecomingpuku, jonka otan täältä mukaan, on vieläkin pienoisesti rikki, ja mukaan tarvittavat lääkkeet ja muut on vielä resepteineen kaikkineen kadoksissa. En oo käynyt kampaajalla moneen kuukauteen, enkä oo vielä edes kerennyt järkkäämään mitään läksiäisiä. Puhumattakaan siitä, että mulla ei oo edelleenkään dollareita. Miten lähteminen on mulle aina niin vaikeeta.

Kaiken stressin keskellä mun into on vaan kasvanut. En malta oottaa, että vihdoin nään mun host-siskon nykissä ja voidaan puhua ihan kunnolla. En malta oottaa, että nään mitä Mom on tehnyt talolle (se on pistänyt paikat ihan uusiksi nyt kesällä, kaikki makkarit ja keittiöt ja kaikki), jännää! En malta oottaa, että koulu alkaa ja pääsen vihdoin kokemaan sen aidon ja oikeen high school spiritin (vaikkei se ehkä ookkaan niin kun High School Muscal, lol) En malta oottaa, että pääsen pian lämpimään. En malta oottaa!

Näiden 7 päivän aikana tulee tapahtumaan ihan mielettömästi. Sanotaan hyvästejä, bailataan festareilla, valvotaan öitä ja itketään aamuja.
Ne sanoo: Leave, when everything is perfect! ja niin mä teen.

// 7days to go, crazyyyy! Yesterday was my last day at work (it was supposed to be a month ago but look what happened, haha) and now my life is all about leaving. I'm scared, nervous, stressed out and so very excited. There is so much to do in these last days that i'm not sure if i'll manage. 
I still haven't satreted packing. Last of my chlothes are arriving this week and i still need some prescriptions from my doctor so i can get all my medication with me. I don't even have dollars yet.
Even tough i'm really stressed out by all the things i still have to do, my excitement grows stronger every day. I can't wait to finally see my host sister and mom, or that schools starts and i can experience the "real" american high school (even though it's not like High School Musical) I can't wait to finally get out of this awful finnish summer and see the sun. I can't wait!
They say: Leave when everything is perfect! And thats exactly what i'm gonna do.

Viisumi

Kyllä aijon harrastaa prostituutiota. Kyllä harkitsen terroristojärjestön rahoittamista. Kyllä kuulun rahanpesurinkiin. (Jos joku ei ymmärrä sarkasmia, sucks to be you)

Viisumihakemus tuli ja meni. Samoin haastattelu. Jäljellä on enää pakkaaminen.

Hakemus
Ei se ollut niin vaikea ja pitkä mitä ensin peloteltiin. Vaikka tottakai oli tosi paljon kaikkea täytettävää, ne sai aika nopeasti kun oli tarvittavat tiedot valmiina, vaihtareiden wappiryhmä hollilla auttamassa ja expon omat ohjeet myös auki. Hauskimpia (ja ehkä ärsyttävimpiäkin) oli nuo kyllä/ei kysymykset mitä oli yhteensä 5 sivua. Kaikki luokkaa 'suunnitteletko massamurhaa' 'kannatatko lapsikauppaa,' joo ihan hyvä että kysytään, mutta kuka noihin muka myöntää olevansa sarjamurhaaja.

Haastattelu
Perjantai (26.6) meni pääosin helsingissä. Aamulla 6.45 lähdin bussilla kohti Kamppia ja sieltä matkustin ratikalla expon toimistolle, missä eka ryhmä oli just lähössä. Mä siinä sitte odottelin, että muutkin tulee ja lähettiin yhdessä USAn suurlähetystölle, joka oli n. 2km päässä. Siellä vastassa meitä oli ensin turvatarkastus ja sitten odottelua. Yhteensä istuttiin sielä odotustilassa reilu 45 minuuttia. Luukuilla ei mennyt oikeesti ees paljoa aikaa, mutta kun sun edellä on 20 ihmistä, ei homma mennyt kauheen nopeesti. Ensimmäisellä luukulla annettiin paperit, toisella otettiin sormenjäljet ja kolmannella oli itse haastattelu. Tää haastattelu oli oikeesti tosi iisi, ja jotain mitä jännitin ihan turhaan.Tää mies kysy miten voin, minne päin oon menossa ja missäpäin texasia on mun koulu. Tän jälkeen hän ilmoitti että viisumi tulee viikossa postissa. Tää koko kolmannen luukun keskustelu käytiin siis enkuksi, meidän onneks kaikilla mulla luukuilla ja turvaarkastuksessa puhuttiin suomea. Aika iisi juttu siis.

Suurlähetystöltä käveltiin kanssa Expon toimistolle, jossa ooteltiin vähän aikaa muita ja lähettiin syömään. Osa porukasta halus Vapianoon mut me köyhät jäätiin sitte Burger Kingiin ja oli kyl tosi kiva päästä höpöttään ihan kasvotusten kaikesta. Toisten vaihtareiden kanssa on niin hyvä puhua. Ei tarvii yhtään miettiä, että ärsyttääkö sitä nyt että puhun lennoista ja pakkaamisesta.


Tän jälkeen ei enää paperisotia ole. Ainoana taisteluna pakkaaminen ja lähtö, alkaa pikkuhiljaa stressaamaan. Jonkinmoinen pakkauslista pitäis saada aikaan, nytkun työtkin loppui.
 Hui.

Skype

Lauantaina sovittiin momin kanssa että skypetetään sunnuntaina, kun hän on tullut kirkosta. Ennen tätä puhelua jännitti. Koko päivänä ei voinut istua paikallaan, jotain on piti tehdä ettei ala stressaamaan liikaa. Saattaa kuulostaa vähän hassulta että jännitin näin paljon. Toiset vaihtarit yleensä skypettelee perheelleen jo aika alusta asti heti. Mä kuitenkin oon lähetelly sähköpostia, lukenu hänen blogia ja muutenkin ollut yhteydessä jo maaliskuusta asti. Ja nyt vasta skypetetettiin. Eka kerta on aina pahin ja mun englanti vähän jännitti. Eikä niin vähänkään. Enkku on ollu mulla ihan kiitettävä aina ja mä ymmärrän sitä tosi hyvin. Puhe kuitenkin jännittää mua aina, ja viimesestä puhutusta englanninkielisestä keskustelusta on aikaa. Töissä puhun pari sanaa englantia joka päivä, netissä kirjotan suurimmaksi osaksi englanniks, mutta keskustelu vähän jännittää.

Juhannusmaisemat mökillä

Anyways, ite puhelu meni ihan hyvin. En keksinyt mitään uusia kysymyksiä ja hän vaan kyseli multa kaikkea mun perheestä ja töistä yms. Mä menin kuitenkin vähä lukkoon enkä loppujenlopuks puhunut kauheesti. Näin jälkikäteen tuli mieleen kaikkia asioita joita ois voinut sanoa ja kysyä ja nyt vähän harmittaa, etten saanut suuta auki silloin. Tiiän kuitenkin et tuun oleen paljo rentoutuneempi kun nähdään, koska enkkua on tultu puhuttua jo Japanilaisen vaihtarin kanssa (hostataan häntä kaks viikkoa) ja nykissä muitten vaihtareiden kanssa.
Btw, suunniteltiin ennen koulun alkua jossain vesipuistossa käyntiä. Kuulemma Six Flagsissa on niin kovat jonot ja koska kuuma, niin joskus on siellä joku pyörtynyt. Samoin vähän koulun alun jälkeen lähdetään roadtripille momim matkakamun Andrean kanssa viikonloppureissulle San Antonioon. Weee ihanaa.

Maanantaina skypeteltiin sitte Noran kanssa. Oli tosi kiva vihdoin nähdä ja ihan kunnolla jutella. Nyt alkaa myös iskemään, että nää ihmiset on oikeesti olemassa ja ne odottaa mua sinne. Ei leikitä netissä vaan ihan oikeessa elämässä. Yhdessä panikoitiin koulun alusta, pukukoodista, lähdön lähenemisestä ja pakkaamisesta. Tällä kertaa sain suuni auki ja ihan oikeesti juteltiin, mikä oli tosi muksaa. Saatiin selville, että ollaan samaan aikaan NYCissä, ja luultavasti lennetään yhdessä Dallasiin, jes!

Seuraavan 48 päivän aikana ois tarkotus käydä viisumihaastattelussa, kahdessa eli lääkärissä ja hammaslääkärissä, viettää viikko mökillä ja kierrellä japanilaisen vaihtarin kanssa kaks viikkoa. Tän lisäksi pitäis löytää matkalaukut, sopivia kouluvaatteita, vaihtaa dollareita, jorata Summer Upissa ja Weekendissä, sekä kierrellä erilaisissa sukujuhlissa. Kesä menee täälä suomessa nopeesti. Onneks saan nauttia auringosta sitte texasissa kun te muut alatte valmistautua kouluun ja syksyyn!

Eve

Orientaatio ja muuta löpinää

Tosiaan. 2 koetta, liikuntapäivä ja päättärit. Nämä enää jäljellä koulusta ennen kesälomaa. Vähän jännittää ehkä jo.  Anyways, expo piti orientaatiopäivän 9.5. ja aattelin siitä vähän kertoa.

Parisenvikkoa takaperin suuntasin nokan kohti helsinkiä maman kanssa. Tää tilaisuus pidettiin Hotelli Haagassa ja oli ihan mahtipäivä! Saatin tosi paljon infoa kaikesta ja tapasin wapista jo tuttuja vaihtareita, sekä täysin uusia ihmisiä. 

Aamu alkoi aamupalalla ja meille annettujen kirjekuorien sisällön tutkimisella. Saatiin siis tämmöiset kirjekuoret mistä löytyi ekan päivän ja viikon kysymykset, oppilaan ja vanhemman opas, New Yorkin Softlanding campin aikataulua ja vaikka mitä muuta. 

Aamupalan jälkeen mentiin kaikki auditorioon, jossa käytiin läpi osa aiheista mitä oltiin käyty jos Get Ready tilaisuuksissa. Lisäksi paikalla oli paljon palanneita vaihtareita ja yksi Arizonalainen poika (en yhtään tiiä miks hän oli siellä). He kuitenkin kertoi omia kokemuksia ja antoi vinkkejä. Lisäksi yhden nyt vaihdossa olevan vaihtarin äiti tuli kertomaan koti-ikävästä täällä kotirintamalla. Tän äidin tarina oli kyllä tosi hyvä, koska se antoi vähän perspektiiviä siihen, mitä kotona tapahtuu. 

Ruuan jälkeen siirryttiin pienryhmiin. Näissä pienryhmissä puhuttiin enemmän koulusta ja isäntäperheistä. Mukana siellä oli myös näitä palanneita vaihtareita, joista molemmat oli ollut jenkeissä. Toinen heistä oli ollut myös Texasissa, lähes samanlaisessa perheessä kun pitä mulla on, eli yksi host vanhempi ja toinen vaihtari. Myös tää arizonalainen poika tuli hetkeksi vastaamaan meidän kysymyksiin ja kertomaan millaista on hostata vaihto-oppilasta ja ihan ylipäätään elämästä jenkkilässä. Tääkin oli tosi hyvä koska sai just vähän kuulla siitä, millaista on hostata ja mitä vaihto-oppilaalta odotetaan. 

Tää orientaatio kesti koko päivän ja vaikka oli tosi kiva ja opettava, myös tosi raskas koska tuli niin paljon infoa kerralla. Tän päivän jälkeen on ollut kyllä vähän rauhallisempi mieli ja jotenkin alkaa vähitellen tajuta, että ihan oikeesti kohta ollaan menossa. 

 Mun host momilla on omat nettisivut meille sen vaihtareille, joihin se nyt on alkanu postaamaan kaikkea koulusta pakkaamisesta ja rahasta yms. Tän blogin avulla oon kyllä muistanut kysyä paljon enemmän, kuin mitä ilman. Eli jos jollakin on jo perhe, muistakaa kysyä lääkkeistä (tarvitaanko reseptiä, saako viedä koulun, löytyykö vastaavaa kohdemaasta), puhelinliittymästä ja muistakaa sopia mitä maksatte itse ja mitä perheet maksaa. Varsinkin jos meette jollekkin matkalle yhdessä. Nää kysymykset multa ois kyllä unohtunut kokonaan ilman tuota blogia! 

Viisumihaastattelu koputtelee jo kesäkuun lopulla, mutta en oo vielä saanut niitä lomakkeita tai ohjeita, yikes. Oon koko kesäkuun töissä, joten voi olla että tulee tekemään vähän tiukkaa saada ne kaikki täytettyä. Toivottavasi ne nyt kuitenkin kilahtaa sähköpostiin mahdollisimman pian, osa samana päivänä haastatteluun menevistä on jo nimittäin saaneet ne paperit.

Sain host momilta taas kortin, tällä kertaa tosin Brasilian puolelta.

Eeva

Kuulumisia

 Holaaaaaa

Viime postauksesta on tosiaan vierähtänyt tovi... Sorry about that. Tosiaan, aattelin nyt kertoa vaan vähän kuulumisia ja tämmöstä. Kuvat on mitä on, mutta oon nyt tehnyt tätä postausta usemman päivän ajan kun en löytänyt mitään kuvia. Kärsikää siis näistä.

Maanataina alkoi vika jakso koulua ennen lähtöä! Vähän pelottaa, vika jakso menee aina ihan kauheen nopeesti koska on paljon lomapäiviä ja varsinkin kun oon tosiaan Lontoossa koulun Science & Culture ryhmän kanssa viikon. Yhteensä siis laskeskelin että esim. matikkaa on alle 20h koko jaksossa, yikes. Tänään on tasan 117 päivää ennen lähtöä ja ootan innolla että päivät vähenee.

Host momin ja siskon kanssa on tultu juteltua ja musta tuntuu et tullaan tosi hyvin toimeen. Varsinkin sisko Nora tuntuu jo tosi läheiseltä, vaikka ikäeroa on yli vuosi. Tykätään molemmat liikunnasta, musiikista ja kirjoista. Oon ihan kauheen ilonen että mulla on sisko, joka käy läpi tätä samaa ja jonka kanssa pystyy puhumaan kaikesta. Momin kanssa en oo jutellut yhtä tiheesti kun Noran kanssa, varsinkaan nyt kun hän on Brasiliassa matkustelemassa, hah. Lähetin momin kahdelle edelliselle vaihto-oppilaalle sähköpostia ja kyselin kaikkea koulusta, momista ja yleisesi kaikesta. Toisella tytöistä oli ollu ongelmia koulun pukukoodin kanssa ja luulen et mulla tulee olemaan ihan samoja ongelmia. Oon tottunu pukemaan just ne vaatteet mitä huvittaa, joten se että en voi laittaa toppia kouluun tuntuu ihan tosi tyhmältä. Myöskin se, että vaatteissa ei saa olla tekstiä ja sukkien on oltava samaa paria tulee tarvitsemaan vähän totuttelua. Onneks mom tuntee pukukoodin hyvin niin osaa sitten sanoa jos mun vaatteet on jotenkin epäsopivia. Kuulin myös että koulussa tulee olemaan muitakin vaihto-oppilaita mun ja Noran lisäksi, mikä on musta kauheen kiva. Jos ei muita kavereita löydä, niin voi lyöttäytyä heidän seuraan.

Muista vaihto-oppilaista puheenollen Dallas-Fort Worth alueelle on tulossa näillä näkymin ainakin 2 muutakin suomalaistyttöä! Täytyy ainakin kerran nähdä kaikki yhdessä..

Sain kortin momilta!

Muutama viikko sitten kävin myös tuberkuloositesteissä, eli ihan perus keuhkoröntgenissä. Mulla oli ihan sikamukava lääkäri, joka teki lausunnot suoraan englanniksi niin mun ei tarvinnyt käydä kääntämässä niitä. Samoin pääsin röntgeniin heti ja valmiin lausunnon sain jo seuraavana päivänä. Itse kävin siis yksityisellä puolella. Monet muut vaihtarit on joutunut oottamaan lausuntoa tosi pitkäänkin, mutta mulla kävi onneks tosi nopesti kun deadline oli jo tosi lähellä, hah. 9.5 Helsingissä on Exploriuksen orientaatiotilaisuus. Onko ketään muita vaihtareita tulossa samaan tilaisuuteen? Olis tosi mukava miitata ja vähän vaihtaa kuulumisia tai jotain!

 Maanantaina mä suuntaan tosiaan askeleet kohti Lontoota. Ihan hassua ajatella, että sen jälkeen seuraavan kerran helsinki-vantaalla ollaan hyvästelemässä perhe 10 kuukaudeksi! Muutenkin nyt oon alkanut kiinnittämään huomiota kaikkiin juttuihin joita tulee tekemään viimeisen kerran ennen vaihtoa. Löytyisköhän mämmiä vielä kaupoista?

Eeva