Itsenäisyyspäivä

6/12/2015
Eka itsenäisyyspäivä poissa kotoa. Ei tullut tuntematonta sotilasta telkkarista eikä ollut perhe koossa illalliselle. Sen sijaan täälläpäin oli ihan tavallinen sunnuntai. Suoraan sanottuna itketti. Ihan kauhee ikävä.

Lupasin että tänne kirjotan rehellisesti miten menee ja ihan pakko sanoa että jos nyt saisin viikonlopun viettää suomessa, en ees miettisi vaan menisin. Vaikka kaikki on täällä hyvin ja oon onnellinen, lähestyvä joulu, synttärit ja itsenäisyyspäivä sai kauheen ikävän päälle. Tänä vuonna ei juhlita äidin, iskän ja sisarusten kanssa, vaan vieraalla kielellä vieraassa paikassa. Rakkaita ihmisiä on täälläkin ympärillä mutta kyllä sitä toivoo että ne kaikista rakkaimmat olisi täällä myös mun kanssa.

Anyways, meillä oli siis ihan tavallinen sunnuntai. Valmistaudutaan enslauantain pikkujouluihin jolloin mun koordinaattorin kaikki vaihto-oppilaat tulee käymään ja juhlistetaan amerikkalaista joulua yhdessä. Siivottiin jääkaappi, käytiin ruoakaupassa ja pestiin pyykkiä.

Käytiin kuitenkin Noran kanssa järvellä, joka on ihan tuon mäen alla ja täällä on senverran sadellut että koko järvi tulvi taas. Pöydät ja puut veden alla. Sain parit kuvat lippusen kanssa ja nautittiin siitä hiljaisuudesta mikä siellä oli. Ei ketään muuta kun me. Illemmalla oli pakko kattoa linnan juhlat koska niitä en jätä välistä vaikka henki menis. Oli pakko juhlia ees jollain tavalla. Laiton telkkarista siis pyörimään ja tapitin yksikseni. Mom ja Nora yritti kattoa mun kanssa mutta koska ei ollut tekstityksiä ja mun käännökset oli vähän valikoivia, päädyin katsomaan suurimman osan yksin. Ei se kyllä haitannut, helpompi vaan keskittyä kun ei kuule suomea toisesta suunnasta ja englantia toisesta.

Ikävä siis on. Ihmisiä ja ruokaa ja sitä pimeyttä ja synkkyyttä mikä on ennen kun lumi tulee maahan. Ei sillä, tää auringonpaiste on ihanaa ja talvitakille ei tosiaan oo tarvetta vielä ja ruoka on hyvää. Mutta ei samanlaista kun suomessa. Karjalanpiirakoita tein yksi päivä mut eihän ne nyt yhtä hyviä oo kun kotona. Perunamuusia ja savulohta oon himoinnut kohta lähemmäs kolme kuukautta. Pakko löytää hyvä glögiresepti jostain tai en saa koskaan joulumoodia päälle. Ehkä tää tästä pikkuhiljaa mene ohi kun ensviikko on ihan täynnä taas. Ei kerkee ajattelemaan ja miettimään että miten siellä suomessa menee.

Ennen tänne tuloa olin ihan varma että en mä mitää koti-ikävää tai kulttuurishokkia saa. Oon senverran avoin ja tänne halunnut tulla että enhän mä takasin koskaan haluu mennä. Niin se kai on todistettu että kovimmallekkin maailmanmatkaajalle tulee ikävä. Mikään ei oo ihan niin tuttua kun kotona ja kukaan ei tunne niin kun kotona. Pitää mennä kauas että näkee lähelle.

//Sorry i'm not going to translate this completely. Finlands independence day was today and i realized how much i really miss everything. The foods, the people, the darkness. I love being here and never tought that i would become homesick. I always wanted to come here and i'm so openmided that i thought that there was no way this was gonna happen. Oh boy how wrong i was.
My first indepencence day away from home was weird. It was just a normal sunday. We cleaned the house, did some shopping and went to the lake (which was flooded 'cause of all the rain.) Got some cool pics and celebrated with watching the presidents party via internet. No dinner with the whole family. No watching The unknown soldier from the tv. No blue and white candles on the table. Just a normal day, just not for me.