Lauantaina sovittiin momin kanssa että skypetetään sunnuntaina, kun hän on tullut kirkosta. Ennen tätä puhelua jännitti. Koko päivänä ei voinut istua paikallaan, jotain on piti tehdä ettei ala stressaamaan liikaa. Saattaa kuulostaa vähän hassulta että jännitin näin paljon. Toiset vaihtarit yleensä skypettelee perheelleen jo aika alusta asti heti. Mä kuitenkin oon lähetelly sähköpostia, lukenu hänen blogia ja muutenkin ollut yhteydessä jo maaliskuusta asti. Ja nyt vasta skypetetettiin. Eka kerta on aina pahin ja mun englanti vähän jännitti. Eikä niin vähänkään. Enkku on ollu mulla ihan kiitettävä aina ja mä ymmärrän sitä tosi hyvin. Puhe kuitenkin jännittää mua aina, ja viimesestä puhutusta englanninkielisestä keskustelusta on aikaa. Töissä puhun pari sanaa englantia joka päivä, netissä kirjotan suurimmaksi osaksi englanniks, mutta keskustelu vähän jännittää.
 |
| Juhannusmaisemat mökillä |
Anyways, ite puhelu meni ihan hyvin. En keksinyt mitään uusia kysymyksiä ja hän vaan kyseli multa kaikkea mun perheestä ja töistä yms. Mä menin kuitenkin vähä lukkoon enkä loppujenlopuks puhunut kauheesti. Näin jälkikäteen tuli mieleen kaikkia asioita joita ois voinut sanoa ja kysyä ja nyt vähän harmittaa, etten saanut suuta auki silloin. Tiiän kuitenkin et tuun oleen paljo rentoutuneempi kun nähdään, koska enkkua on tultu puhuttua jo Japanilaisen vaihtarin kanssa (hostataan häntä kaks viikkoa) ja nykissä muitten vaihtareiden kanssa.
Btw, suunniteltiin ennen koulun alkua jossain vesipuistossa käyntiä. Kuulemma Six Flagsissa on niin kovat jonot ja koska kuuma, niin joskus on siellä joku pyörtynyt. Samoin vähän koulun alun jälkeen lähdetään roadtripille momim matkakamun Andrean kanssa viikonloppureissulle San Antonioon. Weee ihanaa.
Maanantaina skypeteltiin sitte Noran kanssa. Oli tosi kiva vihdoin nähdä ja ihan kunnolla jutella. Nyt alkaa myös iskemään, että nää ihmiset on oikeesti olemassa ja ne odottaa mua sinne. Ei leikitä netissä vaan ihan oikeessa elämässä. Yhdessä panikoitiin koulun alusta, pukukoodista, lähdön lähenemisestä ja pakkaamisesta. Tällä kertaa sain suuni auki ja ihan oikeesti juteltiin, mikä oli tosi muksaa. Saatiin selville, että ollaan samaan aikaan NYCissä, ja luultavasti lennetään yhdessä Dallasiin, jes!
Seuraavan 48 päivän aikana ois tarkotus käydä viisumihaastattelussa, kahdessa eli lääkärissä ja hammaslääkärissä, viettää viikko mökillä ja kierrellä japanilaisen vaihtarin kanssa kaks viikkoa. Tän lisäksi pitäis löytää matkalaukut, sopivia kouluvaatteita, vaihtaa dollareita, jorata Summer Upissa ja Weekendissä, sekä kierrellä erilaisissa sukujuhlissa. Kesä menee täälä suomessa nopeesti. Onneks saan nauttia auringosta sitte texasissa kun te muut alatte valmistautua kouluun ja syksyyn!
Eve
